Naisen oikeus kehoonsa ei ole suurempi kuin lapsen oikeus elämään

Abortti ei ole kenellekään naiselle yksinkertainen ja kevyt ratkaisu. Eikä sen tulisikaan olla. Puolustuskyvyttömän ja viattoman ihmislapsen ainoalaatuisen elämän riistäminen ei saa olla teko, johon ajaudutaan kevein perustein. Raskaudenkeskeytys merkitsee ainutkertaisen syntymättömän ihmislapsen elämän päättämistä ja hänen vapautensa, tulevaisuutensa ja ihmisoikeuksiensa riistämistä.

Kansanedustaja Mai Kivelä (vas.) on ryhtynyt keräämään nimiä lakialoitteeseen, jossa esitetään 1970-luvulta peräisin olevan aborttilainsäädännön löysentämistä. Nykyään abortti pitää aina perustella. Siihen vaaditaan kahden lääkärin suostumus sekä taloudellinen ja sosiaalinen perustelu. Yhdeksänkymmentä prosenttia raskaudenkeskeytyksistä tehdään sosiaalisista syistä ilman, että äidin henki olisi vaarassa.

Kivelän lakialoitteessa vaaditaan ”vapaata ja turvallista aborttia”. Kivelän mukaan: ”Vapaa ja turvallinen abortti on tärkeää erityisesti naisten ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta, sillä se vahvistaa raskaana olevan itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää itse omasta lisääntymisestään.”

Entä lapsen vapaus, turvallisuus ja ihmisoikeudet? Monet aborttien uhrit ovat tyttölapsia. Missä on heidän oikeutensa?

Vaikka meillä Suomessa ei (ainakaan vielä) tehdä sukupuoliselektiivisiä abortteja, sellaiset ovat eräissä maissa todellinen uhka juuri tyttölapsille. YLE Areenassa oli noin vuosi sitten koskettava dokumentti ”The Daughter tree” (19.5.2019), joka kertoi intialaisesta kätilöstä maaseutukylässä, jossa tyttösikiöiden abortointi on niin tavallista, että on muodostunut kokonaisia kyliä, joissa asuu ainoastaan miehiä.

Tunnelmallinen dokumentti esitteli rohkean kätilön sekä kylän, joka juhlii jokaista syntynyttä tyttövauvaa istuttamalla tälle oman puun. ”Pelastaessani edes yhden tytön, minusta tuntuu todella hyvältä. Olen tyytyväinen. Jos pelastan tytön, tiedän antaneeni elämälläni tärkeän panoksen,” toteaa intialainen hindukätilö dokumentissa. Sen sijaan kylän miehet valittavat: ”Miksi sinä sekaannut toisten ihmisten elämään.”  Dokumentin trailerin voi katsella YouTubesta.

Naisten oikeuksien näkökulmasta myös kirjoitin Patmos-blogilla 24.5.2019 otsikolla Abortti ei kunnioita naisten oikeuksia seuraavasti: 

”Candace Owens on mustaihoinen sanavalmis aktivistinainen ja uuden konservatiivisen Blexit -liikkeen kärkivaikuttaja. Hän pitää aborttia erityisenä uhkana värilliselle väestönosalle. ”62% kaikista aborteista Alabamassa suoritetaan mustille naisille”, Owens toteaa FB päivityksessään. Owens kertoo hätkähdyttävän tilastollisen totuuden: ”Mustat naiset muodostavat vain 7 prosenttia väestöstä, mutta heille tehdään suunnilleen 40% kaikista Amerikassa suoritetuista aborteista. Mustaihoisen väestön kasvu on aborttien johdosta kokonaan pysähtynyt. Me olemme AINOA väestönosa, joka ei kasva.” Owens muistuttaa Planned Parenthood aborttiliikkeen perustajan Margaret Sangerin olleen avoimen rasistinen rotuhygieenikko, jonka julkilausuttuna tavoitteena oli aborttien avulla hävittää mustaihoista väestöä ja tarjota ehkäisyä, jotta he eivät lisääntyisi.”

Suomalaisessa lehdistössä kolumnistit ovat jo aika ajoin harmitelleet yhteiskuntamme asenteissa heijastuvaa lapsikielteisyyttä. Lakiesitys, joka sallisi viattomien lasten surmaamisen vapaasti perustelematta lietsoisi entistä lapsikielteisempää ja välinpitämättömämpää yhteiskunnallista ilmapiiriä.

Poliittisen mielikuvituksen köyhyyttä

Aborttilain löysentäjät kärsivät poliittisen mielikuvituksen köyhyydestä. Täytyy löytyä muita ratkaisuja naisten tukemiseksi yllättävän ei-toivotun tai kriisiraskauden kohdatessa. Lasten isät on saatava kantamaan vastuunsa. Painostamista aborttiin ei tulisi sallia.

Terveydenhoitohenkilökunta tulisi lakisääteisesti velvoittaa aktiivisesti tarjoamaan myös muita vaihtoehtoja, kuten adoptiota. Terveyhdenhuollon varoja tulisi allokoida sellaiseen toimintaan, jossa ei-toivotun tai kriisiraskauden kohdatessa naisille tarjotaan kattavaa henkistä ja aineellisia tukea sekä kannustimia abortin sijaan.  

Aborttioikeuden poliittiset puolustajat lähtökohtaisesti kieltävät syntymättömän lapsen ihmisyyden. He eivät suostu vastaamaan tähän ratkaisevaan kysymykseen ihmisyydestä, koska ymmärtävät miten moraalisesti ongelmalliseen valoon se asettaisi vaatimukset abortista: Naisten oikeus omaan kehoonsa ei voi olla suurempi, kuin viattomien lasten oikeus omaan elämäänsä.

Abortti ei ole yksin naisten asia. Se koskettaa myös miehiä. Periaatteessa puolet abortoiduista on poikalapsia. Meillä on oikeus puolustaa syntymättömiän poikalasten elämää.

Kansallinen suru

Olen perustellut kysymystä syntymättömän lapsen ihmisyydestä lähemmin blogillani Abortti – Miksi ei? En kertaa siinä kirjoittamaani muutoin, kuin siteeraamalla tähän lopuksi Mia Puolimatkan ajatusta hänen kirjassaan Minkä arvoinen on ihminen (KKJMK 2013):

”Viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana Suomessa on abortoitu yhteensä puoli miljoonaa syntymätöntä lasta. Jos pystyttäisimme ristin jokaisen abortoidun sielun muistoksi, kokonaisen sukupolven kattava hautausmaan näky koskettaisi ketä tahansa. Todellisuudessa tuo näky koskettaisi karkeasti laskettuna yhtä montaa perhettä, kaksinkertaista määrää vanhempia, useaa sisarusta, sukulaista ja ystävää. Voidaan puhua merkittävästä kansansurusta ja menetyksestä, joiden seuraukset tuntuvat tänäkin päivänä yhteiskunnassa. Työvoima, veronmaksajat, kotiäidit, perheenisät, rakkaat lapset, ikääntyvät isovanhemmat ja heidän rakkaansa — osa heistä menetetty. Erityisesti on kadotettu ainutkertainen ja rakastava ihminen. Hänen maanpäällinen elämänsä, jonka tarkoituksena oli kirkastaa Jumalan rakkautta lähimmäisilleen, on sammutettu ennenaikaisesti.”

Äidin kohdun pitäisi olla lapselle maailman turvallisin paikka. Kivelän lakialoite tekisi siitä lapselle entistä turvattomamman. Lapsilla on oikeus elää.