Kirjoittanut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja entinen europarlamentaarikko.Jeesuksen vertaus kymmenestä morsiusneidosta, joista puolet oli viisaita, puolet tyhmiä, vaivasi ystävääni lapsena. Pietistisen kasvatuksen saanutta poikaa pelotti mennä elokuviin, sillä vertaus viisaista ja tyhmistä kalvoi mielessä. Entä jos Jeesus tulisikin sillä aikaa ja hän, valmistautumaton, maallisiin juuri sillä hetkellä hairahtunut ihmispolo ja tyhmä neitsyt, jäisi popkornit käsissä rannalle ankkafilmin pyöriessä taustalla?
Vertaus neitsyistä, joilta loppuu lampuistaan öljy, ei ole helppo, eikä sen konteksti tee asiaa yhtään helpommaksi. Jeesus oli tätä ennen paljastanut oppilailleen ne merkit, jotka edeltävät sitä hetkeä, joka päättää maailmanhistorian.
Ulkopuolisia siinä tilanteessa ei ollut paikalla, joten hän puhui oppilailleen hyvin suorasukaisesti: tulee aika, jolloin monia Jeesuksen seuraajia surmataan, on erityisen paljon uutisia sodista, nälänhädistä, maanjäristyksistä, luonnonmullistuksista, samoin paljon uskonnollista tarjontaa väärine profeettoineen. Kaikki huipentuu siihen, kun kansakunnat näkevät Jeesuksen tulevan taivaan pilvien päällä, voimassaan ja kirkkaudessaan kokoamaan omansa. Ja tähän hän pyysi seuraajiaan valmistautumaan, tätä varten olemaan valveilla.
Sanotulla oli erityinen painoarvo, koska tämä oli Jeesuksen viimeisiä puheita ennen hänen kuolemaansa. Voi sanoa, että se oli eräänlainen alustava henkinen testamentti. Pääsiäiseen oli enää pari päivää. Tappamisesta jo neuvoteltiin. Pian tämän tilanteen jälkeen Jeesus kavallettiin.
Juutalaisista häistä, joihin vertaus kymmenestä sijoittuu, tiedetään jotakin. Seremoniat kestivät monta päivää ja olivat mahtavat. Sekä sulhasella että morsiamella oli ystäväjoukko saattueenaan. Hääjuhlaa vietettiin vihkimisen jälkeen morsiamen kodissa. Ja tämän jälkeen sulhanen vei loisteliain menoin morsiamen omaan kotiinsa. Tapaan kuului, että osa sulhasen ystävistä tuli illalla tai yöllä saapuvaa juhlakulkuetta vastaan toivottamaan heidät tervetulleeksi. Valoisa vastaanottajien kulkue pimeässä yössä oli aivan olennainen osa juhlamenoja. Vertauksen 10 neitsyttä olivat tätä joukkoa. Koska sulhasta vastaanottava saattue ei tiennyt tulijan tarkkaa aikaa, tapaan kuului mennä odottamaan valmiiksi.
Missä oli viiden odottajan tyhmyys? Ja miksi Jeesus nimitti toista joukkoa viisaaksi, siitäkin huolimatta että he olivat aika itsekkäitä: hehän eivät antaneet omasta öljyastiastaan toisten sammuviin lamppuihin vaan ehdottivat kylmästi pulaan joutuneille käyntiä kaupan kassalla? Kun viisi tyhmää menivät ostamaan öljyä, sulhanen tulikin juuri sillä aikaa, juhlakulkue meni ohi, eikä juhliin enää päässyt. He menettivät tilaisuutensa.
Viisaat neitsyet tiesivät, ettei jaettu öljy riittäisi. Jos se jaettaisiin tasan kaikille, öljy loppuisi ennen aikojaan ja sulhasta vastassa olisi todellinen antikliimaksi, juhlailon latistava pimeä kulkue – jos edes sekään, mikäli pilkkopimeässä vielä eksyttäisiin.
Olennaista oli, että viisaat olivat varautuneet tilanteeseen: he olivat ottaneet huomioon jokapäiväisen elämän aika tavallisen ilmiön, että suunnitelmat pitkittyvät, esteitä ilmaantuu ja asiat myöhästyvät ja lykkääntyvät. Tyhmät taas kuvittelevat, että kaikki tulee olemaan helppoa: he laiminlyövät varustautumisen ja unohtavat, että matka on pitkä, uni voi yllättää ja polttoaine loppua.
Toinen vertauksen opetus on siinä, ettei Jumalan valtakunnassa kukaan voi olla hereillä toisen puolesta. Vastuu on otettava itse. Tämän viisaat neitsyet tiesivät.
Näiden valvomisvertausten terä ei myöskään ole muissa tekemisissä vaan tekemättä jättämisessä. Ehkä tuo poikakin olisi ollut rennompi ankkafilmien ystävä, jos hänelle olisi kerrottu tämä. Jeesuksen valvomisvertaukset surevat tekemättä jätettyä. Valvominen on omasta tehtävästä huolta pitämistä, uskollisuutta siinä. Tässä suhteessa me olemme kaikki samalla viivalla, toimenkuvasta riippumatta. Olennaista ei ole tehtäviemme laatu tai ulkonainen arvo vaan uskollisuutemme niissä.
