Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaNicky Cruzin tarina, Juokse poika juokse -kirja, vaikutti vahvasti koko ikäluokkaani, koska kirja kuului koulussa luettavaan kirjallisuuteen. Ensimmäisen kerran näin Nicky Cruzin ollessani Youth with the Mission järjestön aktiomatkalla Kolumbiassa. Cruzilla oli samaan aikaan evankelioimistapahtuma Bogotan helluntaikirkossa ja hänen esiintymisensä kosketti minua, vaikken ymmärtänyt sanakaan espanjankielisestä puheesta.
Palattuani lähetyskoulusta Suomeen perustin Radio Dein vuonna 1997. Pian Nicky Cruz tuli Suomeen kiertueelle ja pääsin haastattelemaan häntä Kouvolan urheiluhallin pukuhuoneessa, juuri ennen illan tilaisuutta.
Nicky Cruzia oli kuljetettu paikasta paikkaan ja hän oli rättiväsynyt. Hän kertoi, ettei inhimillisessä mielessä jaksaisi kertoa elämäntarinaansa uudestaan ja uudestaan, sillä hän joutuu joka kerta käymään tunnetasolla läpi kaikki kipeät muistonsa. Mutta hän kokee Jeesuksen olevan hänen kanssaan lavalla ja saa siitä voimaa todistaa. Haastattelun jälkeen näin omilla silmilläni tämän ihmeen, kuinka väsyneestä miehestä ei enää lavalla ollut tietoakaan, vaan hiki valuen hän jaksoi eläytyä tarinaansa välillä huutaen, riehuen ja itkien. Olin ottanut mukanani tilaisuuteen pikkusiskoni, jonka elämän Nickyn todistus muutti.
Vuonna 2007 Nicky Cruz oli Urbaani Unelma -evankelioimistapahtuman pääpuhuja ja Radio Dei radioi hänen todistuspuheensa. Edelleen Cruz veti tuhansittain ihmisiä jäähallille ja hänen puheensa kosketti erityisesti nuoria.
Viime viikolla 75-vuotias Cruz kävi viimeistä kertaa Suomessa. Ehkä hänen ei enää uskottu vetävän urheiluhalleja täyteen, sillä hän vieraili vain Lahden helluntaiseurakunnassa ja Helsingin Saalem-seurakunnassa. Saalemissa sadat nuoret jouduttiin kuitenkin käännyttämään lauantai-iltana pois tilanpuutteen vuoksi. Sunnuntainakin oven taakse jäi runsaasti ihmisiä ja suora nettilähetys tukkeutui.
Nicky Cruz antoi haastattelun Radio Deille ja paljasti minulle menestyksensä salaisuuden:
”Syy on yksinkertainen: Rakastan syntisiä. Minusta on helppo olla heidän kanssa. Minun ei tarvitse tehdä, mitä he tekevät, mutta he eivät ole erilaisia kanssani. He voivat keskustella kanssani, he voivat kunnioittavasti kuunnella Jeesuksesta. Suurin salaisuuteni ja iloni on, että rakastan syntisiä.”
Menin sunnuntaina Saalemiin kuuntelemaan, kun Nicky puhui anteeksiannosta. Nicky kertoi, että kokemistaan ihmeistä suurin oli hänen uskoontulonsa. Toinen oli se, että hän pystyi antamaan anteeksi äidilleen, joka vihasi ja pahoinpiteli häntä rajusti lapsena. Nicky sai johdattaa äitinsä ja veljensä uskoon.
”Se että näin äitini kääntymisen Kristuksen puoleen, kääntymisen pois noituudesta, ylistämässä Jeesuksen nimeä ja puhuen Jeesuksesta naapureille on ollut elämäni suurimpia iloja.”
Jos Nicky pystyi antamaan anteeksi äidilleen, miksi minä en pystyisi antamaan anteeksi niille ihmisille, jotka ovat minua loukanneet. Näin ajattelivat myös monet muut 1700:sta kuulijasta Saalemissa. Sadat ihmiset tulivat alttarille, ja Nicky itki ja rukoili puolestamme. En muista, että koskaan, missään, kukaan suomalainen pappi olisi itkenyt minun vuokseni. Toki suomalaiset eivät ole yhtä tunteellisia kuin latinot, eikä se olekaan tärkeintä. Mutta onko meillä todellista rakkautta ja hätää ihmisten puolesta? Vai katsommeko ehkä vähän vinoon niitä, jotka lähtevät kadulle julistamaan Jeesusta? Onko meillä liian mukavaa seurakunnassa omassa porukassamme, jotta lähtisimme kutsumaan sinne ihmisiä aitovieriltä?
Kun kysyin Nicky Cruzilta, millä metodilla ihmisiä pitäisi tänä päivänä tavoittaa, hän totesi, ettei metodeilla ole väliä. Väliä on sillä, olemmeko yhtä tosissamme kuin aikoinaan maalaispappi David Wilkerson, joka julisti henkensä uhalla New Yorkin Mau Mau jengin johtajalle:
”Sinä voit tappaa minut, Nicky. Sinä voit paloitella minut tuhanneksi kappaleeksi ja sirotella ne pitkin katua, mutta jokainen ruumiini kappale huutaa sinulle: ´Jeesus rakastaa sinua´. Sinä et voi ikinä paeta tuota rakkautta”.
Nyt kun Nicky Cruz ei enää jaksa matkustella, entinen Mau Mau -johtaja käyttää aikansa nuorten ja jengien tavoittamiseen Yhdysvalloissa. Huumeet ovat tehneet nuorten tilanteesta aiempaa dramaattisemman. Nicky Cruzin mielestä ongelman ydin on siinä, että Jeesuksen myötä myös toivo on riisuttu pois yhteiskunnasta. Molemmat on siivottu sivuun esimerkiksi pääsiäisestä ja joulusta. Meillä ei enää ole samoja arvoja kuin ennen.
Seurakuntien tehtävä on tehdä muutos yhteiskunnassa ja Nicky Cruz haastaakin kristittyjä tuntemaan Jeesuksen tavoin – katsomaan ihmisiä aktiivisin silmin:
”Pahin kristittyjen ongelma on, että ihmiset ovat kasvojemme edessä emmekä silti näe heitä! Lähimmäisistä tulee pelkkiä numeroita.”
Nicky Cruzin tarina on vaikuttanut jo yli 40 miljoonan ihmisen elämään. Kohta näemme elokuvateattareissa miehen tarinasta uuden elokuvan Thousand pieces – The Nicky Cruz Story. Vaikka Nicky Cruz ei enää vieraile evankelioimistapahtumisaa, hän on legenda jo eläessään. Sen jälkeenkin hänen tarinansa todistaa Jeesuksen rakkaudesta.
Nicky Cruzin tarina ja haastattelu löytyvät Radio Dein nettiarkistosta. Ne kuullaan myös Radio Deissä Kirsin kesävieras -sarjassa torstaina 19.6 klo 19.15.
