Kirjoittanut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja entinen europarlamentaarikko.Isä meidän -blogisarjassa olemme tulleet herkimpään ja sydäntäsärkevimpään kohtaan. Pyyntö Anna meille meidän syntimme anteeksi jatkuu niin kuin mekin annamme anteeksi niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
On ihmisiä, joita tämä Jeesuksen lause on loukannut ja satuttanut ja estänyt rukoilemasta koko Isä meidän –rukousta. Heistä tuntuu, että he joutuvat valehtelemaan kesken rukouksen: jotakin niin hirveää on tapahtunut, ettei tunne-elämä koskaan toivu siitä. Se saattaa loukata myös oikeustajua. Mitä Jeesus tarkoitti ja tahtoi?
Tämä lauseen jatko ei ollut mikään vahinko. Jeesus itsekin tiesi hätkähdyttävänsä. Se oli ensimmäinen asia, jolla Jeesus rukousta kommentoi: “Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen isänne teille anteeksi. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.” Logiikka on selvä: jos armo koskee minua, sen on koskettava toistakin ihmistä. Moni ei pääse tästä yli millään. Mutta esitän muutaman näkökohdan.
”Velka tässä rukouksessa on sen vallan symboli, joka meillä on toisiin ihmisiin ja jolla voimme halutessamme vaikeuttaa heidän elämäänsä.”
Ensinnäkään, missään ei puhuta tunteista. Sinulta ei vaadita, että saisit laupiaita tunteita ihmistä kohtaan, joka on vahingoittanut sinua tavalla, josta et mielestäsi koskaan toivu. Sinua pyydetään lopettamaan koston kierre. Asian ymmärtämistä saattaa auttaa se, että alkuperäinen sanamuoto puhui velasta. Anteeksiantamista verrattiin velan peruuttamiseen.
Tapio Saraneva kertoo kirjassaan Isä meidän, että sanamuodosta velka luovuttiin aikanaan, koska velan käsite nykytaloudessa on erilainen kuin Jeesuksen aikana, eikä tarkoitus ollut sotkea talousajattelua esittämällä, että asuntovelat tai kulutusluotot pitäisi antaa anteeksi. Mutta käsite velka auttaa meitä ymmärtämään, mitä Jeesus pyytää: anteeksiantamusta tarkoittavan kreikankielen sanan afesis perusmerkitys on päästää irti ja peruuttaa.
Kyse ei ole mielenlaadusta vaan velallisen todellisesta vapauttamisesta. Näin velka tässä rukouksessa on sen vallan symboli, joka meillä on toisiin ihmisiin ja jolla voimme halutessamme vaikeuttaa heidän elämäänsä. Vastaavasti anteeksianto tarkoittaa tässä vapauttamista. Vaikkei sisimmästään aina löydäkään oikeaa tunnetta, voi esimerkiksi oman valtansa puitteissa olla vaikeuttamatta toisen elämää.
”Anteeksiantaminen toiselle ei siis ole vain epäitsekkyyttä, se on itse asiassa itsestään huolehtimisen paras muoto.”
Kun anteeksiantamisen paino asetetaan lähimmäisen ulkoiseen vapauttamiseen, sanat ”niin kuin mekin anteeksi annamme” ovat helpommin käsitettävissä. Sisäinen eheytyminen on pitkä prosessi. Mutta voimme astua siihen prosessiin tekemällä vapauttavia tekoja meitä vastaan rikkoneelle lähimmäiselle. Nämä teot ovat parantava alku.
Jumala haluaa lahjoittaa meille paitsi vapauden omasta syyllisyydestämme, myös vapauden katkeruudesta toisia ihmisiä kohtaan. Anteeksianto on irti päästämistä sydämen pohjia myöten, ei vain lähimmäisen vaan itsemme vuoksi. Anteeksiantaminen toiselle ei siis ole vain epäitsekkyyttä, se on itse asiassa itsestään huolehtimisen paras muoto. Se on myös prosessi, joka ei välttämättä sulje pois vihaa ja raivoa, sillä nämä tunteet ovat osa ihmisyyttä.
Nyt siteeraan Desmond Tutua, joka sanoo, että “rakkautesi syvyys näkyy vihassasi.” Hän puhui raskaita vääryyksiä kokeneille: ”Anteeksiantamus auttaa sinua löytämään itsestäsi sen ihmisen, jota viha ja raivo ei enää kuluta loppuun. Vihan tilaan jääminen lukitsee sinut uhrin asemaan, tehden sinusta riippuvaisen rikoksentekijästä. Jos löydät kyvyn antaa anteeksi, et ole enää kahlittu rikolliseen. Voit mennä eteenpäin.”
Eija-Riitta Korholaa kuullaan Radio Dein Päivän blogistina torstaisin klo 8.45 ja 12.50.
Lue Isä meidän -rukousta käsittelevän Eija-Riitta Korholan blogisarjan aiemmat osat:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”
”Myös maan päällä niin kuin taivaissa”
”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi”
