Kirjoittanut
”Aion näyttää kirkkauteni median kautta, sanoo Herra. Jopa teidän oma tiiminne alkaa tehdä elokuvia, sanoo Jumala. Valmistaudun avaamaan taiteita ja viihdettä sanoo Herra.”
26.11 saa ensi-iltansa mielenkiintoinen dokumenttielokuva ”Sielunpelastajat”. Saku Pollarin ohjaama leffa kertoo Nokia Missiosta ja liikkeen keulakuvasta Markku Koivistosta. Dokumentti kuvaa kirkkohistoriallisesti ainutlaatuista tilannetta, missä herätys-liike lohkeaa kirkosta omaksi kirkkokunnakseen.
Sielunpelastajat ei ole Nokia Mission oma tekele. Pollari on liikkeen ulkopuolinen tarkkailija, joka ei esitä mielipiteitään vaan pyrkii herättämään niitä katsojissa. Dokumentti on kiinnostava, am-mattitaidolla kuvattu ja leikattu. Elokuvan vakavahenkisen johdan-non jälkeen näytetään Koiviston kaartin lähtö kirkosta. Sen jälkeen keskitytään uuden kirkon perustamiseen ja käytännön työhön. Taloudelliset tekijät nousevat yllättäen dokumentin pääosaan. Koska Nokia Missio Church ei enää saa kirkollisveroja, massatilaisuuksiin ja ulkomaalaisiin vieraisiin keskittyvä missio ylistää ja painaa duunia jatkuvan konkurssiuhan partaalla. Dokumentti valottaakin, että ennen kuin Koivisto & Co. voivat julistaa ja esittää pelastuvien kutsuhuudon esiintymislavalla, heidän on ensin hommattava toi-minnalleen taloudellinen tuki kulissien takana. Näkyvyys on liikkeen elinehto.
Dokumentin alussa Koivisto kysyy mitä me teemme evankeliumin eteen. Nokia Missio on Koiviston vastaus. Änkyrät saavat kuitenkin pettyä Sielunpelastajiin, jos he odottavat näkevänsä makupaloja Mission Sotakoulusta, äärikarismaattisuudesta voiteluineen, ihmeistä ja merkeistä, torontolaisuudesta, naurukohtauksista, Pyhän Hengen konepistoolista, Jumalan kenraaleista, okkultismista tai granaattiomenaöljystä. Kaatumisia sentään nähdään useita. Koivisto ei halua jämähtää jäykkään opillisuuteen. Hän elää uskoaan niin täysillä, että lähtee jopa sairasvuoteelta Mission tapahtumaan. Yhdessä kohtauksessa toimittaja haastattelee takahuoneessa missiolaisia Raamatun arvovallasta, homoseksuaalisuudesta ja esiaviollisesta seksistä. Koivisto keskeyttää keskustelun ja kysyy voisiko hän lähteä seurakunnan puolelle rukoilemaan ihmisten puolesta.
Markusta saa dokumentista käsityksen positiivisesta ja mukavasta toiminnan miehestä. Tapasin hänet myös livenä elokuvan pressi-näytöksessä. Penäsin vastausta meidän änkyröiden syytöksiin liikkeen voima- kunnia- ja menestysteologiasta. Koivisto sanoi, että jotkut luterilaiset tukehtuvat oikeassa olemiseensa vaikka eivät edes ole oikeassa. Tämä on tietysti ad hominem -argumentti, mutta Koivistolla ei ole aikaa viilata kristinopin pilkkua. Lopun ajat ovat käsillä.
Dokumentissa Koivisto kuvaa Eurooppaa kristinuskon hautausmaana. Minulle hän sanoo, ettei Raamattu enää ole Suomen luterilaisen kirkon ylin auktoriteetti. Ennen paruusiaa tulee kuitenkin suuri herätys, jonka voitonmarssiin Nokia Missio tahtoo mukaan. Kun katsoo valkokankaalta uuden kirkon toimintaa, miettii väkisinkin onko kristinusko kirkkaita valoja, kovaäänistä julistusta, tanssia, naurua ja luvattoman hauskaa menoa. Lapsikuoron voisi ainakin ottaa luterilaiseen jumikseen. Nokia Missiolla on tekemisen maku ja suuri näky: Markku esimerkiksi matkaa Kanadaan solmimaan suhteita paikallisten hurmahenkien kanssa ja hommaa gospelin superstaran Michael W. Smithin Suomeen. Samaan aikaan Nokia Missio toimii lähetysjärjestönä esimerkiksi Intiassa ja Israelissa. En ehtinyt kysyä Markulta miten kotikontuni tyhjät kir-konpenkit saisi notkumaan seurakuntalaisista. Näkyvyys olisi var-maan se yksi juttu. Koivisto paljastikin, että hän lähti taannoisiin piispanvaaleihin vaikka tiesi jo etukäteen miten siinä tulee käymään. Vaalit kun oli hyvä näyttämö julistaa omaa näkyä.
Kirjoitukseni alussa esiintyvä lainaus on profeetta Cindy Jacobsin profetiaa Nokia Missiolle. Pollari ei ollut profetiaa kuullut eikä Sielunpelastajat olekaan Nokia Mission oma tuotos. Koivisto ei yhdistänyt dokumenttia profetiaan, mutta ei kiistänyt etteikö Cindy olisi voinut profetoida tästä(kin) dokumentista. Mediaportti on raollaan.
Dokumentti päättyy Nokia Mission menestyneeseen helatorstain konserttiin 21.5.2009. Tekee mieli kysyä onko Nokia Mission menestynyt herätysliike. Minusta dokumentti on itsessään vastaus kysymykseen. Juha Pihkalasta ei ole tehty dokumenttielokuvaa, ei liioin Tampereen hiippakunnasta. Markku Koivistosta ja Nokia Missiosta on.
