Nuorisotyön viikko ja Pride

Tiesitkö, että lopuillaan oleva viikko on nuorisotyön viikko (7.-13.9.). Ai et? En minäkään. Kaikkien huomio on ollut Pridessa. Se on peitonnut nuorisotyön alleen mediassa.

Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi valottaa verkkosivuillaan nuorisotyön teemaviikon ajatusta näin:

“Viikolla nostetaan esille nuorisotyöntekijöiden, järjestöjen, kuntien ja seurakuntien tekemää arvokasta työtä nuorten hyväksi. Valtakunnallisesti Nuorisotyön viikkoa vietetään ympäri Suomen paikallisten toimijoiden, kuntien, järjestöjen ja nuorten itsensä järjestämillä tempauksilla, teemapäivillä, tilaisuuksilla ja kampanjoilla. Viikko näkyy myös mediassa ja somessa erilaisina kampanjoina ja avauksina.”

Silmiini ei ole osunut, eikä korviini kuulunut nuorisotyöhön liittyviä lehtijuttuja, haastatteluja tai ohjelmia. Nuorisojärjestöt ovat kyllä yrittäneet pitää teemaa esillä somessa, mutta miksi media ei ole aiheeseen tarttunut isommin. Miksi nuorisotyöstä, nuorten hyvinvoinnista, syrjäytymisestä tai työttömyydestä ei kirjoiteta juttuja ja tehdä ohjelmia?

Sateenkaari-ideologia tuntuu kiinnostavan enemmän kuin nuorisotyö. Ehkä se johtuu tehokkaasta viestinnästä ja markkinoinnista. Pride-viikkoa on markkinoitu ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtumana. Sellaisessa mukana oleminen tuntuu ymmärrettävästi tärkeältä.

Helsingissä monet seurakunnat ovat osallistuneet aktiivisesti Pride-viikkoon. Mikseivät seurakunnat ole rummuttaneet nuorisotyöstä samalla innolla?

Seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä tulee kohdella yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti. Silti en ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi aktiivisesti liputtaa tiettyä ideologiaa ja jos niin ei tee, saa suvaitsemattoman ja ahdasmielisen leiman.

Seksuaalieettiset kysymykset eivät kuitenkaan ole kristinuskon ytimessä, vaan tärkeintä on sanoma Jumalan pelastavasta rakkaudesta.

Ja tosiaan nuorisotyön nostamista ja esillä pitämistä kannatan. Harmi, ettei teemaviikko ole laajemmin lähtenyt lentoon.