Kirjoittanut
On näköjään epäselvää, mitä lähetystyö on ja pitäisikö sitä ylipäätään tehdä. Täytyy siis selvittää asia. Teen se muutamien väitteiden avulla.
Ensimmäinen väite: Kirkon pitäisi uskaltaa lopettaa evankelioiva lähetystyö ja siirtyä tekemään puhdasta auttamistyötä.
Väärin. Sinä päivänä kun kirkko päättää lopettaa evankelioivan lähetystyön, se antaa kuoliniskun koko lähetykselle. Kaikki lähetys ei tietenkään ole evankeliointia. Itse asiassa vain pieni siivu on sitä ja tämä koskee kaikkia lähetysjärjestöjä. Kaikki tekevät mitä suurimmassa määrin erilaista terveydenhuolto-, koulutus-, hallinto- ja kehitysyhteistyötä. Harvat menevät puskaan saarnaamaan, kuten lähetyssaarnaajat ennen muinoin. Silti: jos lähetysjärjestö tai kirkko ei enää evankelioi, se lakkaa olemasta lähetysjärjestö tai kirkko.
Toinen väite: Lähetys tuhoaa alkuperäiskulttuureita.
Oikein. Aiomme tuhota sellaisia elämää tuhoavia alkuperäiskulttuurien tapoja kuten esim. naisten ympärileikkaus. Emme tietenkään pyri muuttamaan sellaista kulttuuria, mikä on kansoille luonteenomaista eikä sodi Jumalan säätämää elämänjärjestystä vastaan. Venäjällä marilaisten parissa on elvytetty vanhoja kansanperinteitä, mutta ei suosita muinaisuskonnon vainajienpalvontaa.
Kolmas väite: Olisi edullisempaa lähettää rahaa kuin ihmisiä.
Oikein, sillä ihmisten lähettäminen on tosi kallista. Pelkän rahan lähettäminen on kuitenkin suurta tyhmyyttä ja sillä vähitellen kutistetaan lähetystyö pelkäksi kehitysavuksi. Kasvoton raha ei herätä vastuullisuutta sen käyttämisessä. Lähetys on aina ollut ja sen tulee aina olla ihmisten välistä vuorovaikutusta. Meidän on mentävä Afrikkaan ja afrikkalaisten tultava tänne. Globaalissa maailmassa on globaali kirkko, jonka eri osien tulee olla vuorovaikutuksessa keskenään. Meillä on varoja ja tietotaitoa, kehitysmaiden ihmisillä intoa ja uskoa. Yhdessä olemme Kristuksen kirkko.
Neljäs väite: Kehitysyhteistyö on rahojen heittämistä kankkulan kaivoon.
Väärin. Kehitysyhteistyövaroilla on tehty suunnattoman paljon hyvää ja toteutettu arvokkaita hankkeita, jotka kantavat hedelmää. Hyvin hoidettuna tällainen työ on juuri sitä tasaamista, jota meidän rikkaiden länsimaiden on tehtävä köyhän etelän hyväksi. Toki kehitysyhteistyössä on myös tehty paljon virheitä ja rahaa huvennut hukkakohteisiin. Siinäkin on aina kasvottoman rahan ongelma, joka voi suistaa saajat korruptioon. Silti sitä pitää tehdä ja entistä tehokkaammin.
Viides väite: Kristinusko ei ole ainoa pelastustie.
Väärin. Muissa uskonnoissa on paljon hyvää, mutta pelastavia uskontoja ne eivät ole. Kristinusko on kiusallisen yksiarvoinen tässä moniarvoisessa maailmassa. Julistamme Jeesusta ainoana tienä taivaaseen. Pyrimme silti dialogiin erilaisten näkemysten ja erilaisten uskontojen kanssa. Pidämme tärkeänä rauhanomaista rinnakkaiseloa ja voimme toteuttaa yhteisiä pyrkimyksiä esimerkiksi maailmanrauhan edistämiseksi.
Kuudes väite: Lähetys alkaa jo kotiovelta.
Oikein. Maailma on pieni kylä. Ovemme ulkopuolella on niitä, jotka elävät vieraina kristilliselle uskolle. Myös he tarvitsevat todistuksen Kristusta ja kristillisen rakkauden kohtaamista. Silti emme saa unohtaa kaukaisia lähimmäisiämme, sillä maailmassa on miljardeja, jotka eivät ole kuulleet hyvää sanomaa Jeesuksesta.
Seitsemäs väite: Meidän pitää toimia aina yhteistyössä paikallisten kirkkojen kanssa.
Väärin. Silloin kun paikallisia kirkkoja on, pyrimme toimimaan yhdessä niiden kanssa ja mikäli mahdollista niiden ehdoilla. Jos paikallinen kirkko ei pyri tekemään evankelioimistyötä oman reviirinsä ulkopuolella, rohkaisemme sitä siihen. Maailmassa on myös suunnattomasti alueita, jotka eivät ole minkään kirkon takapihalla. Myös heille kuuluu evankeliumi.
Kahdeksas väite: Meidän ei pidä mennä käännyttämään ketään.
Väärin. Jos emme toivo ei-kristittyjen kääntyvän kristityiksi, olemme lähetystyöntekijöinä väärällä alalla. Lähetystyön perimmäinen päämäärä ei voi olla muu kuin evankeliumin vieminen maan ääriin. Sitä tehdään sanoin ja teoin. Käännyttäminen tosin kuulostaa siltä, kuin ottaisimme ihmisiä kurkusta kiinni ja vaatisimme kääntymään. Emmehän me näin tee Suomessakaan. Kaikkialla maailmassa ovat voimassa samat kohteliaisuussäännöt ja velvollisuus lähimmäisen rakastamiseen.
Yhdeksäs väite: Meillä on suurempi viisaus hengellisissä asioissa kuin kehitysmaiden kristityillä.
Väärin. He elävät lähempänä Raamatun maailmaa ja usein myös uskollisempina Raamatun ohjeille. Heille henkivallat ovat todellisempia kuin meille ja meillä olisi heiltä paljon opittavaa. Toisaalta nuorissa kirkoissa saattaa lain ja evankeliumin erotus olla hukassa, usko moralistista ja etiikka hakusessa. Me tarvitsemme heitä ja he tarvitsevat meitä.
Kymmenes väite: Suomi on pian lähetyskenttä.
Oikein. Tervetuloa muiden maiden kristityt tänne julistamaan meille evankeliumia.
