Kirjoittanut
Kirjoittaja on Seurakuntalainen.fi -sivuston päätoimittajaJos uskot, että taivas on totta ja helvetti olemassa, niin kyllä olet. Ainakin vapaa-ajattelija Markku Myllykankaan luonnehdinnan mukaan.
Joskus on hyvä altistaa itsensä teksteille, jotka eivät edusta omaa ajatusmaailmaa. Selasin hiljattain Voima-lehteä, joka on oman luonnehdintansa mukaan puolueisiin sitoutumaton, mainosrahoitteinen ilmaisjakelulehti. Sen välissä oli Vapaa-ajattelijoiden liite, jossa Itä-Suomen yliopiston professori emeritus Markku Myllykangas kynäili värikkäästi otsikolla Tarinoita taivaasta ja helvetistä.
Myllykankaan teksti, jossa hän ruotii teologian tohtori Kari Kuulan Kirkko & Koti -lehdessä julkaistua kirjoitusta, on viihdyttävää luettavaa. Lennokas kieli ja yliampuvat ilmaisut piirtävät kristityistä kunnon hörhöilijäkuvan.
“Uskonnollinen kirjallisuus pursuaa tautisia tarinoita, samoin kuin uskoon hurahtaneiden maallikoiden postaukset…
…Jumalan sanaksi väitetty Raamattu on pullollaan hölynpölyä ja ristiriitaisuuksia…
…Kaiken tämän teologisen siansaksan jälkeen on entistä selvempää, että teologialla ei ole juuri mitään tekemistä tieteen kanssa…”
Yliopistomies ei anna itsestään kovin tieteellistä vaikutelmaa sanavalinnoillaan. Toisten vakaumuksen kunnioittamisesta puhumattakaan. Taustalla tuntuu olevan voimakas halu paheksua ja irvailla kristittyjen naurettavia näkemyksiä.
Vapaa-ajattelijoiden tavoitteena on edistää uskonnottomuutta Suomessa. Vapaa-ajattelijoiden liitto pyrkii muun muassa aktiivisesti vähentämään kirkon jäsenmäärää eroakirkosta.fi-sivuston kautta ja siten heikentämään kirkon asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Liiton verkkosivujen mukaan lapset ja nuoret, koulut ja päiväkodit ovat monella tavalla vapaa-ajattelijoiden toiminnan painopisteinä. Myös tiedepohjaisen maailmankuvan edistämisen kerrotaan kuuluvan liiton tavoitteisiin.
Suomessa on Perustuslakiin kirjattuna sanan- ja uskonnonvapaus. Jokainen saa uskoa tavallaan ja jokaisen uskoa tulee kunnioittaa.
Jumalan olemassaoloa ei voi tieteen keinoin todistaa. Yhtä vähän voidaan todistaa, että Jumalaa ei ole.
Aika lohduttomalta kuulostaa ateistiksi itseään luonnehtivan teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvistin toteamus: “Kun jumalat ovat lakanneet olemasta, eikä Kristus enää palaa takaisin, ihminen seisoo yksin vasten kaikkeuden mustaa äärettömyyttä.”
Usko Jumalaan on myös nöyrtymistä suurimman mahdollisen auktoriteetin edessä. Usko on uskon asia. Minä uskon Isään, Poikaan ja Pyhän Henkeen.
Palaan vielä Myllykankaaseen. Hän luonnehtii kolumnissaan taivaaseen ja helvettiin uskovia värikkäästi: “Helvetin kauhuilla uhkailu uppoaa enää vain pieneen joukkoon aivonsa narikkaan ripustaneita kiihkouskovaisia hihhuleita.”
Enpä tiedä porukan pienuudesta. Luulenpa, että joukko on yllättävän iso. Ja siihen kuuluu myös monia tiedemiehiä ja -naisia.
