Kirjoittanut
Jaakko Pirttiaho on Yksin armosta ry:n toiminnanjohtaja, raamattunopettaja, kirjailija ja blogisti - www.yksinarmosta.fiKeskellä Ensimmäisen kuningastenkirjan synkkää maisemaa esille astuu kuin tyhjästä profeetta Elia, joka alkaa yksin taistella koko kansan hengellisen tilan puolesta. Yksi mies asettuu poikkiteloin vallitsevaa hengellistä luopumusta ja saa aikaan kansallisen herätyksen.
Tänään olisi huutava tarve Elian kaltaisille tinkimättömille Jumalan puolustajille. Aikamme tarjoaa vastauksia ja ratkaisuja hengelliseen kaipaukseen niin monelta suunnalta, että kristinuskon Jumala ja Hänen voimansa jäävät kuin muistiinpanojen yhdeksi ranskalaiseksi viivaksi. Maailma tarvitsee herätystä, sitä kaipaavat yhtä kipeästi myös Jumalan lapset.
Elia astuu Raamatun lehdille riisuttuna miehenä. Hän oli joutunut luopumaan monista asioista, sellaisista, jotka olivat itsestäänselvyyksiä hänen ystävilleen. Prosessi ennen julkista esiintymistä oli mitä varmimmin tuskainen ja kipuja riitti aina päätökseen saakka. Miksi? Jotta Eliassa toteutui hänen nimensä merkitys: ”Jahve on Jumalani.”
Me monet kaipaamme Jumalan ihmeitä tekevää voimaa, Jumalan kättä, joka siirtää vuoria elämästämme ja nostaa meidät haudan partaalta. Ja sitä voimaa on tarjolla, ei Jumala ole pienentynyt. Ei Jumala ole kuollut, vaikka Nietche aikoinaan niin väittikin. Voima lasketaan meidän heikkouteemme. Niin juuri, sinun mahdottomaan heikkouteesi.
Etsitään siis tuntomerkkeihin täsmäävää uutta Eliaa. Kristittyä, joka on ollut yhä uudestaan niillä oppiluokilla, joissa omat voimat kutistuvat ja elämä näyttää rutistuvan kasaan kuin puhjennut ilmapallo.
Juuri syvyyksissä Jumalasta kasvaa sielun suurin aarre, luovuttamaton turva ja taho, jonka varaan voi rakentaa kaiken. Aivan kaiken.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.
