Kirjoittanut
Joitakin vuosia sitten luin aamulla sanomalehteä huhtikuun ensimmäisenä päivänä etsien, minkä aprillipilan lehden toimittajat olisivat keksineet. Entisenä MTK:n tiedottajana naureskelin itsekseni, kun luin aprillipilaa siitä, mitä kaikkia määräyksiä EU muka oli taas keksinyt maatalouden direktiiveihin. Olihan poskettomasti keksitty! Seuraavana päivänä lehdessä kerrottiin, mikä oli aprillipila. Se ei ollut kyseinen direktiivijuttu vaan joku ihan muu. Direktiivit olivat totta.
Äskettäin luin netistä, kuinka pääkaupunkiseudun partiolaisten piirineuvoston puheenjohtaja piti täysin mahdollisena ja linjan mukaisena partiolaisten liittymistä Setan jäseneksi. Olihan tämä aprillipilaa, ajattelin, mutta huomasin nopeasti, että ei ollut aprillipäivä. Tuntuu, että todellisuudesta löytyvät kaikkein kovimmat pilat. Ne eivät ole vain leikkimielistä puijaamista, vaan julmaa sumuttamista. Jo pitkän aikaa on ollut ihan epätodellinen olo oman yhteiskuntamme ja kirkkomme uutisia seuratessa. Nyt tehdään pilaa sellaisilla asioilla, joiden kanssa ei pitäisi pilailla.
Kun kirkolliskokouksessa aikoinaan annoimme lausuntoa uudesta uskonnonvapauslaista, korostettiin silloin positiivista vapautta: vapauttaa uskontoon, ei niinkään vapautta uskonnosta. Jotenkin vain painopiste on luiskahtanut yhteiskunnassa jälkimmäiseen. Sananvapauskin on nykyisin lähinnä vain vapautta olla sanomatta mitään kristinuskon perustotuuksista.
