Olli Valtosen uusi katekismus on perusväärässä

”Oliskohan meidän kirkossa aika siirtyä ihmisen pahuuden korostamisesta ihmisen kunnollisuuden myöntämiseen? Ehdotan, että hylätään ajatus perisynnistä. Tilalle perisiunaus. Syyllisyys ja synti eivät ole ainoa tie jumalanlapseksi. Parempi on kiitollisuus. Ilo. Ihminen ei ole peruspaha. Hän on perushyvä. Tää pitää saada uuteen katekismukseen,” kirjoitti Olli Valtonen Facebook -päivityksessään (2.9.2020).

Valtosen mielestä siis  ajatus perisynnistä tulisi siis hylätä ja korvata perisiunauksella ja ”perushyvyydellä”. Olen eri mieltä.

1) Ajatus perisynnistä on syvästi raamatullinen, toisin kuin ajatus jokaisen ihmisen ”perushyvyydestä”. Jeesus sanoi: ”Jos te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja…” (Luuk. 11:13) sekä ”…ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” (Mark. 10:18)

2) Perisyntioppi on se ”musta kangas” jota vasten Jumalan rakkauden Golgatan risti erottuu terävänä ja kirkkaana. Ajatus ”perihyvyydestä” turhentaa ja hämärtää ristinkuoleman merkityksen.

3) ”Perushyvyys” on kaunis ajatus, mutta empiirisesti kyseenalainen. Perisynti on realistisempi kuvaus ihmisestä ja selittää ihmisen pahuutta paremmin. Tässä lainaisin Antti Tuiskua: ”Aina kun mä flippaan, niin peto on irti.” Peto asuu meissä jokaisessa. Myös kunnon ihmisissä.

4) Perisynti on teologisesti pätevä Jumalan sanasta nouseva ajatus. ”Perushyvyys” on ihmislähtöinen käsitys ja nousee ihmispsykologian tarpeesta pönkittää ihmisten itsetuntoa. Se on kuin menisi lääkärille, joka ei uskalla sanoa, että potilas on kuolemansairas, vaan hokee potilaan olevan ”perusterve”, jotta potilaalle ei tulisi paha mieli. Ongelma on, että tällöin potilas ei myöskään ymmärrä tarvitsevansa hoitoa.

5) Perisyntioppia tarvitaan, ei siksi, että se painaa ihmisen alas, vaan koska se nostaa Kristuksen ylös; ei siksi, että se tekee ihmisestä niin kauhean, vaan koska se tekee Jeesuksesta niin ihmeellisen ja ihanan!

Sanoisin, että Olli Valtonen tarkoittaa hyvää, mutta on ”periväärässä”.