Kirjoittanut
Julkisessa ydinvoimakeskustelussa puhe on tuon tuosta kuin vahingossa kääntynyt maailmanloppuun – aiheeseen, jota muuten niin harvoin käsitellään mediassa. Kristityissä piireissä maailmanlopusta puhutaan vapautuneemmin, eikä ihme, sillä meille se tarkoittaa kaikessa kauheudessaan myös jotakin positiivista.
Itse en ole omaksunut tuomiopäivän kiihkeää odotusta, sillä asenne näyttää tuovan mukanaan ikäviäkin ilmiöitä. Jos vetäydymme omaan pesäämme tarkastelemaan maailman menoa sivullisen silmin ja odottamaan romahdusta, on roolinamme passiivinen paheksunta. Miten kaikki onkin niiiiin paljon huonommin kuin vanhoina hyvinä aikoina! Ympärillä näkee vain rappiota ja kauheuksia.
Toki meidän tulee olla Raamatun oppien mukaan valppaana ja valmiina tulevaan. Mutta jos maailmaa katsoo sellaisin silmin, jotka etsivät ympäriltään vain kauhun merkkejä, on vaarana, ettei enää huomaa pimeyden läpi tunkeutuvia auringonsäteitä. Tai vaikka huomaisikin, ei osaa iloita niistä, sillä ne, kuten kaikki muukin, ovat katoavaisia. Tällöin ei myöskään itsellä riitä intoa siihen, että lähtisi rohkein mielin tekemään voitavansa paremman maailman puolesta.
Tällaisen lannistumisen piirteitä on kuultavissa myös ydinvoiman puolustajien puheenvuoroissa. Heidän mukaansa maailma on energiansaannin kannalta niin toivottomassa tilassa, ettei asiaa kannata enää alkaa korjaamaan harkiten ja perusteellisesti. He haluavat saada halpaa energiaa heti eikä huomenna, kaiken lisäksi niin, että talouden viisarit sojottavat koko prosessin ajan ylöspäin.
Ympäristönsuojelijoiden kannattama luonnonmukaisempi ja turvallisempi energiaratkaisu syntyy monista osasista. Tuulivoimaa rakennettaisiin sinne, missä se toimii, toisaalla käytettäisiin aurinkoenergiaa, metsätalouden jäämistä saataisiin bioenergiaa ja kaiken ohella energiankulutusta pienennettäisiin. Näitä menetelmiä kehittämällä ja uusia etsimällä löytyisi vähitellen parempi ja kestävämpi tapa elää maapallolla. Tulevaisuuden maailma olisi kauniimpi.
On ollut kamalaa lukea ydinvoiman puolustajien vastauksia kysymykseen siitä, miten voidaan taata, ettei maahan haudattava radioaktiivinen ydinjäte aiheuta uhkaa tuleville sukupolville. Jätehän säilyy maan alla tappavan vaarallisena satoja tuhansia vuosia, eikä kukaan tiedä, millaisia mullistuksia maapallo tulee sinä aikana kokemaan. Maanjäristykset, lämpötilan vaihtelut ja mannerlaattojen liikkeet saattavat vaurioittaa ydinjätesäilöä ja päästää katastrofin valloilleen.
Ydinvoiman puolustajien mielestä näitä seikkoja on turha ajatella. He arvelevat, että ihmiskunta on jo tuhoutunut maapallolta siinä vaiheessa, kun säiliöt alkavat rakoilla. Heidän mielestään on tärkeämpää, että juuri nyt saadaan talouden pyörät pyörimään.
Mitä Luther sanoikaan tekevänsä, jos tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna? Istuttavansa maan alle aikapommin?
