Kirjoittanut
Aina toisinaan kuulee lausuttavan, että ei täältä maan päältä mitään saa mukaansa hautaan. Ajatuksen tarkoituksena lienee se, ettemme kiintyisi maalliseen mammonaan liikaa emmekä tuhlaisi elämäämme omaisuuden tavoitteluun vaan etsisimme mieluummin henkisiä ja hengellisiä aarteita.
On tavallaan vapauttavaa ajatella, että mikään täällä ei ole omaamme. Ei siis tarvitse vertailla sitä, kenellä on eniten rahaa tai hienoimmat vehkeet. Ja vaikka omaisuutemme ei ole ”omaamme”, voimme silti iloita siitä, mitä olemme saaneet ja saavuttaneet, sillä toki omista saavutuksista ja vaikkapa kauniista asunnosta saa olla iloinen ja ylpeä – ja ennen kaikkea kiitollinen.
Toisaalta pidän enemmän 2. Korinttilaiskirjeessä esitetystä ajatuksesta: ”Meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken.” (2. Kor 6:10) Koko maailman rikkaudet ovat meidän omiamme ja käytössämme, kunhan emme käytä niitä tuhlaillen vaan niin, että muillekin jää.
Muistan jo pienenä vaikuttuneeni suuresti, kun Muumien Nuuskamuikkunen lohkaisi televisiossa loistavan elämänviisauden omistamisesta. Muumit olivat elokuvassa löytäneet vuoristosta upean ametistiesiintymän. Ahne Nipsu alkoi välittömästi rohmuta hienoja kiviä reppuunsa, jolloin repun pohja repesi eikä hän lopulta voinut ottaa mukaansa yhtäkään. Nuuskamuikkunen taas totesi jotakuinkin näin: ”Kauniit ametistit ovat minun silloin, kun saan katsella niitä.”
On hienoa oivaltaa, että ihminen voi ”omistaa” asioita katselemalla niitä. Ei haittaa, vaikkei naapurin ihana koiranpentu ole minun, jos saan silti iloita sen temmellyksestä. Voin myös olla iloinen ystävän uudesta vaatteesta ilman kateutta – itse asiassa kaunista vaatetta pääsee katselemaan paljon enemmän silloin, jos se on jonkun toisen yllä!
