Kirjoittanut
Terveisiä Benalmadenan pappilasta. Vähitellen olen päässyt tositoimiin Aurinkorannikolla: saarnasin enkeleistä, lapsista ja Jeesuksen tärkeimmästä elämänohjeesta. Voit katsoa KotimaaPron Digipostillasta saarnatekstini, jos aiheet kiinnostavat.
Edeltävänä viikonloppuna olin liturgina. Tai sain olla, vaikka sellaista kirkollista kieltä onkin vältettävä. Papin lupauksistani on aikaa kohta kaksi vuotta ja edelleen messun toimittaminen tuntuu kunniatehtävältä.
Kotisohvalla kirjoittaminen ja lähikatujen mittaileminen koiran kanssa on saanut miettimään, kuinka tärkeä merkitys työllä ja työyhteisöllä on. Työ antaa elämään tosi paljon sisältöä, jota ei muista silloin, kun päivät täyttyvät töistä. Työyhteisöt taas, että onkin osunut hyviä ihmisiä eri työporukoihin. I love work, voisi siis sanoa.
Kääntymässä on myös suhteeni Espanjaan. Lähdin Aurinkorannikolle kiinnostuneena, mutta olin oikeastaan kuvitellut olevani Italiaentusiasti tai sydämeltäni kreikkalainen. On tunnustettava, että Andalucia on viemässä sydämen.
Siihen on vaikuttanut alueen historiaan tutustuminen. Islaminuskolla on täällä pitkät juuret ja lähialueilla on kiinnostavia pyhiä paikkoja, joita sekä muslimit että kristityt ovat käyttäneet hiljentymiseen ja rukoukseen. Palan halusta vierailla Cordoban kirkossa, jossa vielä näkyvät paikalla olleen moskeijan pylväiköt.
Sydämen ovat vieneet myös vaellukset vuorille. Kahdesta syystä: ylhäällä maisemat ovat uskomattoman kauniit ja sieltä näkee pitkälle. Ylhäälle nouseminen vie kyllä myös voimat reisilihaksista, niin jyrkästi tiet ja polut nousevat. Toinen syy on ihmiset. Sattumalta sain tiedon eräästä vaeltajasta. Hän kiipeää vuorelle joka viikko ja joka viikko seuraan liittyy vaihteleva porukka. Kävellessä jutellaan ja kiipeämisen aikana tutustuu uusiin ihmisiin. Se on mutkatonta ja tosi hienoa. Siinäkin on jotain Aurinkorannikolle tyypillistä. Koska jokainen on täällä erossa omista verkostoistaan, toiset maanmiehet otetaan välittömästi vastaan.
Onko siis espanjalaistumassa, jos Facebookin mainokset tulevat espanjaksi ja sydän lyö lämmöllä Andalucialle? Kielen puolesta ainakaan ei. Sanavarasto karttuu hitaasti ja lähinnä lukemalla. Cierren la puerta ja playa para perro ovat bravuurini. Sulje ovi ja ranta koirille. Vielä on matkaa kohteliaaseen keskusteluun espanjan kielellä.
Kirjoittaja on pappi ja tietokirjailija. Kaisa Karirannan Päivän blogeja kuullaan Radio Deissä perjantaisin kello 8.45 ja 12.50. Ohjelmapaikalla ovat äänessä myös Lontoon Merimieskirkon pappi Marjaana Härkönen ja teologian tohtori Eero Junkkaala.
