Kirjoittanut
NASA kertoi 26 syyskuuta, että Jupiterin Europa-kuussa on mahdollisesti vettä, mikä voisi merkitä, että siellä on elämää. Jos elämää löydetään, tutkimustulosta epäilemättä käytettäisiin osoittamaan Luojan tarpeettomuutta. Materia pystyisi itse luomaan elämää. Materialistien uskontunnustus ”Alussa vetyatomit loivat taivaan ja maan” osoittautuisi oikeaksi.
Helsingin Sanomat julisti tiedepalstallaan jo 19 syyskuuta 2010, että: on selvää, että Maan ulkopuolella on elämää. Siihen uskoo kyselyiden mukaan enemmistö kaikista maailman vakavasti otettavista avaruuden tutkijoista. HS:n artikkelin mukaan: elämä ei sinällään paljoa tarvitse: energiaa, jonkinlaisen liuottimen, joka siirtää informaatiota solussa sekä vettä ja hiiltä.
Näin lapsellisen yksinkertainen asia elämä ei kuitenkaan ole
Elämän syntyminen itsestään edellyttäisi täsmämuotoa (molekyylien oikeanlaatuinen kätisyys on yksi elämän synnyn suurista avoimista kysymyksistä) olevat lähtöaineet ja näitä aineita toisiinsa oikealla tavalla liittävän, energiaa vaativan koneiston. Eli koko solu tarvitaan, muutama ”ribotsyymi” ei riitä, kuten ”RNA-maailmaan” uskovat kuvittelevat. RNA-maailma -teoria on oletus, jonka mukaan elämän synty lähti liikkeelle RNA:sta. Ribotsyymit ovat RNA-entsyymejä. Ne ovat RNA-molekyylejä, jotka pystyvät katalysoimaan joitain biokemiallisia reaktioita. Tällä ei ole mitään tekemistä elävän solun kanssa. RNA-korjausjärjestelmää ei myöskään tunneta.
Elämä tarvitsee tietopankin
Joka sisältää solun kokoonpano-ohjeet ja tietojenkäsittelyjärjestelmän, joka säätelee kokoonpanoa, sen aloittamista ja lopettamista. Tarvitaan myös tämän tietopankin automaattinen kopiointijärjestelmä sekä siihen kopioitaessa jatkuvasti tulevia virheitä korjaava järjestelmä.
Pelkkä tietopankki ja koneisto eivät kuitenkaan riitä,
sillä järjestelmä ei toimi ilman solun muuta koneistoa ja ulkopuolista energialähdettä ja energian muuntojärjestelmiä. Erilaisia mahdollisia biologisia tietojärjestelmiä on teoriassa 1,5×10 potenssiin 84 eli lukumääräisesti enemmän kuin tunnetussa maailmankaikkeudessa on hiukkasia. Luomakunnassa käytössä oleva tietojärjestelmä on selvästikin tehdyn tietoisen valinnan tulos. Sattuma tai ”luonnonvalinta” ei ole tätä valintaa voinut tehdä. Kaikkea ei olisi ehditty kokeilla.
Elämän koodijärjestelmän alkuperä on täysin hämärän peitossa!
Luonnon perusvuorovaikutukset eivät rakenna kyberneettisiä tietojärjestelmiä. Kybernetiikka tarkoittaa itseohjautuvia automaattisesti säätyviä järjestelmiä.
Tiedemiehet purkavat eliön pieniksi palasiksi
Ja onnistuessaan katsovat tämän todistavan, että se on kehittynyt näistä palasista. Tällaista kutsutaan hienosti reduktionismiksi. Reduktionistinen materialisti katsoo, että kaikkeus on täysin palautettavissa atomeihin ja muihin pienempiin hiukkasiin, eikä ilmiöiden taustalla ole viime kädessä mitään muuta.
Elämää tappavassa säteilyssä?
Europa-kuussa säteilyn voimakkuus on samaa luokkaa kuin jatkuvassa röntgenkuvauksessa. Arvellaan, että Europan elämä voisi olla sen jääpeitteisten merten syvyyksissä. Maapallolla merenpohjan kuumissa mustissa savuttajissa oleva elämä on haurasta, eikä siedä olosuhteiden muutosta. Tämä sulkee pois sen ”kehittymisen”.
Elämä ei ole mahdollista myöskään Mars-planeetalla
Elämän kannalta välttämätön, tuhoisalta säteilyltä suojaava otsonikerros puuttuu. Samasta syystä elämä ei ole myöskään voinut kehittyä ”alkumaapallolla”, sillä vasta elämä voi tuottaa uv-säteilyltä suojaavan ilmakehän hapen ja siitä otsonikerroksen! Evolutionistit tarinoivat, että 2–3 miljardia vuotta sitten ”eliöiden tuottamasta hapesta muodostunut otsonikerros” mahdollisti elämän siirtymisen ”vedestä maalle” ikään kuin ”alkumaapallon hapettoman ilmakehän” raju uv-säteily ei tuhoaisi sekä ilman happea eläviä, anaerobisia että happea tuottavia ja happea käyttäviä eliöitä myös vedessä. Evolutionistien oppi alkusynnystä edellyttää, että alkumaapallon ilmakehä olisi ollut hapeton. Tarvitaan myös sopivan voimakas magneettikenttä suojaamaan kosmiselta ja Auringon vaaralliselta säteilyltä. Magneettikentän alkuperästä kiistellään. Varmaa on vain, että se heikkenee.
Lukion oppikirjoissa ja monissa suurelle yleisölle suunnatuissa tiedeohjelmissa väitetään yhä, että elämän on täytynyt syntyä itsestään maapallolle 3,7 miljardia vuotta sitten
Laboratorioissa elämää ei kuitenkaan ole saatu syntymään itsestään edes tarkoin suunnitelluissa kokeissa, vaikka sitä on yritetty yli puoli vuosisataa. Kun laboratoriotekniikalla rakennetaan virus tai siirretään yhden bakteerin perimä toiseen bakteeriin, tällä ei ole mitään tekemistä ”itsestään tapahtuvan alkusolun synnyn” kanssa.
Paradoksaalista on, että koskaan ei ole ollut näin kiistattomia tieteellisiä perusteita todeta, että elämää ei voi syntyä itsestään, ei maapallolla eikä avaruudessa
Rahaa ei kuitenkaan säästetä tällaisen alkemian harjoittamisessa. Tarve todistaa, että Jumalaa ei ole, on niin suuri. Yritys muistuttaa keskiaikaisten alkemistien haavetta tehdä lyijystä kultaa.
Alkuräjähdys, alkumaapallo, alkuliemi, alkusynty ja amebasta ihmiseksi -tarinointi edustavat epätieteellistä astrobiologista ja kosmogonista filosofointia, joita markkinoidaan kokeellisen tieteen veroisina tutkimustuloksina.
