Kirjoittanut
Kirkon jakamassa joulukalenterissa 2024 todettiin: ”Biologinen fakta: Ihminen on eläin. Teologinen fakta: Jumala tuli eläimeksi.” Jos ihminen on eläin, olemme auringonlaskun laji.
Selkärankaisten väistämätön ajautuminen sukupuuttoon on tosiasia. Jopa 90 prosenttia selkärankaisten populaatioista pienenee. Joka viikko yksi selkärankaisten laji katoaa lopullisesti ja tuho vaikuttaa kiihtyvän. Puhutaan jo uudesta massasukupuuton aallosta. Viimeksi kuluneen seitsemän vuoden aikana jo yli 400 lajia on menetetty.
Mutta johtuuko tämä siitä, että ihmiset ovat olleet ”selkärangattomia” ja ahneella toiminnallaan aiheuttaneet ilmaston muuttumisen, ja johtuuko lajeja sukupuuttoon ajava ”luontokato” yksinomaan muuttuvasta ilmastosta?
Valtavia ilmaston muutoksia on tapahtunut ennenkin. Suurinta osaa Euroopasta peitti vielä joitakin vuosituhansia sitten 2 kilometrin vahvuinen jääpeite! Jääkauden aikana villasarvikuonot ja mammutit tallustelivat tyytyväisinä itänaapurimme pohjoisella rannikolla ja sukulaisemme suojautuivat luoliin Etelä-Euroopassa.
Mistä oikein on kysymys? – Onko ihminen tämän näytelmän konna vai uhri? Aiheuttavatko ilmaston muutokset luontokatoa, vai ovatko oleellisimmat syyt jossakin muualla?
Tosiasia on, että elämme rappeutuvassa maailmassa, jota lämpöoppi hallitsee.
Lämpöoppi on vahva, ohittamaton, maailmankaikkeuden kulkusuunnan määräävä luonnon laki. Sen rappeuttaa kaiken vääjäämättä. Epäjärjestys luonnossa ja universumissa lisääntyy. Kuolemme kaikki. Iho rypistyy, selkä taipuu kyyryyn ja lihakset kuihtuvat. Solukot lakkaavat uusiutumasta ja ihmiseltä loppuu energia!
Tähdetkin kuolevat. Ne luhistuvat supernoviksi ja maailmankaikkeus ajautuu lämpökuolemaan. Lopulta kaikkialla vallitsee sama, tasainen lämpötila eikä mitään voi enää tapahtua, koska käyttökelpoista energiaa ei enää ole tarjolla.
Nämä tieteelliset tosiasiat selviävät englanninkielisestä uutuuskirjasta, Game over, Darwin! The Revolution in Origins Sciences.
Toiset eliöt kuolevat toisia nopeammin. Sanonta ”seksi tappaa” on totta, sillä lopulta maapallolla on jäljellä vain bakteereita, jotka ovat elinkelpoisempia, koska ne lisääntyvät nopeasti jakautumalla, ja pysyvät sopeutuvat salamannopeasti mittavan pangenominsa turvin. Seksi sen sijaan – eli suvullinen lisääntyminen on valtava ongelma elämän kannalta, koska siitä seuraa sukupolvesta toiseen tapahtuva, takuuvarmasti etenevä perimän rappeutuminen.
Tiedeyhteisöllä ei ole minkäänlaista vakuuttavaa selitystä tälle — hitaasti mutta varmasti tappavan — suvullisen lisääntymisen ”kehittymiselle” ja olemassaololle, koska vakuuttavaa ”valintaetua” ei ole. Kyseessä on massiivinen ongelma, jonka kohdalla tiedemiehet mieluusti ummistavat silmänsä ja vaikenevat samaan tapaan kuin ihmisen pian edessä olevasta sukupuutosta, joka näyttää olevan tabu akatemioissa ja keskustelupalstoilla!
Monille voi olla yllätys, että suvullisesti lisääntyvät eliöt eivät ”kehity paremmiksi” vaan niiden DNA rappeutuu. Rappeutumisesta ei ole hovikelpoista puhua, koska ”positiivinen” prosessifilosofia on nykyihmisen maailmankuvan kulmakivi. Prosessifilosofian mukaan mitään pysyvää ei ole, vaan kaikki muuttuu, mutta nämä filosofit eivät näytä huomanneen muutoksen suuntaa, joka kääntyi Paratiisissa väärään suuntaan joitakin vuosituhansia sitten. Kuolema tuli luomakuntaan ja täydellinen DNA kirottiin kirjaimellisesti.
Biologisen maailman rappeutuminen johtuu kirotusta luomakunnasta. Pelkkä taustasäteily, jolla altistumme, vastaa 120 keuhkoröntgenkuvan ottamista vuosittain. Tämän lisäksi perimän kopioiminen, sukupolvesta toiseen on valtava ongelma! Ja tämä samat ongelmat koskevat ihmisen lisäksi tietenkin kaikkia muitakin suvullisesti lisääntyviä monisoluisia eliöitä.
Mistä oikein on kysymys? Ihmisten ja eläinten perimässä oleva tieto on tallennettu digitaaliseen koodiin, samaan tapaan kuin tietokoneissa on erikseen tietokanta (database) ja ohjelmat (software). Tietokoneessa tieto tallennetaan 0 ja 1 avulla, mutta perimässä on pakko käyttää huolellisesti valittuja molekyylejä, joita voidaan kuvata 4 kirjaimen avulla. Ne ovat G, C, A ja T. Tietokonekoodia ei biologiassa voi käyttää, monenkin seikan takia. Biologiassa käytössä oleva koodi on taitavasti valittu 10 potenssiin 84:n teoreettisesti mahdollisen koodin joukosta, sillä sen on sekä täytettävä biokemian tarkat vaatimukset että siedettävä kopiointivirheitä tietyn ajan. Sattumanvaraiset DNA:n tietokannan muutokset aiheuttavat sairauksia ja syöpää. Lähes 30 000 ihmiskuntaa piinaavaa sairautta on yhdistetty DNA:n mutaatioihin ja uusia tulee kiihtyvällä vauhdilla.
Käytössä oleva, alkuperäinen biologian digitaalinen koodisto vaikuttaa kaikin puolin optimaaliselta valinnalta. Se sisältää oman, erittäin monimutkaisen ”kieliopin” ja se on ”kryptattu”. Salakieltä ei voi rakentaa ilman älyä. Muita erilaisia kryptattuja koodeja on biologiassa kolmatta sataa!
Tarkat vaatimukset koodikirjaimille ja valitut molekyylit mahdollistavat nanokokoiset ”täsmäkoneet” eli entsyymit, jotka vauhdittavat aineenvaihdunnan reaktioita monimiljoonakertaisesti. Tällaiset biologiset koneet ovat äärimmäisen harvinaisia. Teoreettinen, molekyyleistä rakennettavien kone-ehdokkaiden valikoima on lukumäärältään 10 potenssiin 70. Se on yhtä mittava kuin hiekanjyvien määrä Saharassa. Vain lasten leikkiämpärillinen sieltä valittuja hiekanjyviä kelpaa biologian käyttöön. AI (keinoäly) laski tämän äskettäin.
Uusdarvinismin sattumamutaatiot ja luonnonvalinta eivät ole elämää voineet suunnitella, sillä tilastomatematiikka sulkee vakuuttavasti pois tämän mahdollisuuden. Toisin sanoen tieteellinen menetelmä sulkee pois nopanheiton ja valinnan suorituskyvyn ”luojana”.
Kun edellä mainitut, äärimmäisen harvinaiset ”täsmäkoneet” kopioivat DNA:n digitaalista koodia (tietokantaa) jälkipolville, kopiointivirheiltä on mahdotonta välttyä. Alkuperäinen tietokanta ei parane sattumamuutosten avulla, kuten biologit unelmoivat. Eihän tietokoneesi tietokantakaan parane sitä sattumanvaraisesti muuttamalla.
Biologinen ”konekirjottajakone” kopioi perimäämme. Se ”näppäilee” tuhat merkkiä sekunnissa. Tässä vauhdissa joka miljoonas lyönti on virhelyönti. Tämä ei kuulosta paljolta, mutta kun solun 3 500 miljoonaa koodikirjainta kopioidaan, virheitä tulee 3 500 kappaletta, mikä on aivan liikaa. DNA-tietokanta ei siedä kopiointivirheitä, koska kukin koodikirjain voi osallistua tuhansiin tuotteisiin tai toimintoihin, muun muassa DNA-koodin lukukehyksestä tai lukusuunnasta riippuen.
Jääkarhujen turkki on parhaillaan muuttumassa (takaisin) ruskeaksi, kun jäätiköt sulavat.
Tämän vuoksi soluihin on tehdasasennettu oikoluku- ja korjaustoiminnot, jotka nekin rakentuvat erittäin monimutkaisista ”täsmäkoneista”.
Eikä siinä vielä kaikki – tietoa tallentavat kaksoiskierteen rihmat ovat pitkiä ja ne on kiedottu miljoonille ”lankarullille”. jotka estävät sykkyrälle menoa. Lankarullaa auki kierrettäessä syntyvien rihman jännitteiden laukaisemista varten soluihin on ”tehdasasennettu” myös erittäin monimutkainen topoisomeraasi niminen, sykkyrään menoa estävä ja jännitteitä purkava erikoiskone.
Korjauksista huolimatta kopiointivirheitä (mutaatioita) kuitenkin jää korjaamatta ja lapsissa niitä siirtyy seuraavalle sukupolvelle aina 100-200 kappaletta eteenpäin. Näitä piileviä, usein sairauksia ja syöpää aiheuttavia mutaatiota on kertynyt ihmiskunnan perimään jo miljoonia, ja tästä syystä ihmiskunta huojuu jo aivan sukupuuton kuilun partaalla. Näistä kopiointivirheistä johtuvia sairauksia on kertynyt jo kymmeniä tuhansia ja syöpään sairastuu jo joka toinen ihminen! Ihmisen keski-ikä ei enää pitene vaan se alenee. Neljäsosa pariskunnista tarvitsee jo lääkärinapua lastensaantiin ja viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana sukusolujen määrä miesten siemennesteessä on puolittunut.
Ja yhä lisää ongelmia suvullisesti lisääntyville. Kun eläimet sopeutuvat muuttuviin luonnon oloihin, kuten ilmastoon, ravitsemukseen jne. uusi DNA-tiedoston lukukehys kytketään käyttöön. Tällä tavoin DNA-tietokannan (database) lukukehystä muuttamalla, samasta DNA-jaksosta voidaan, kulloinkin valitulla, tilanteeseen sopivalla, DNA:n ulkopuolisella, epigeneettisellä ohjelmalla, tuottaa tuhansia eri proteiineja ja eliön toimintaa sääteleviä RNA-jaksoja.
Tämä toteutuu, kun DNA-jakson luku aloitetaan eri kohdasta, muuttuneiden olosuhteiden (ilmasto, ravinto jne.) määräämän vaihtoehtoisen epigeneettisen ohjelman eli ”softwaren” mukaisesti. Huomaat, että sattumamutaatiot ja valinta eivät ehdi tuottaa sopeumia, koska tämä veisi miljoonia vuosia. On ilmeistä, että sopeutumiseen on jo luomisessa ennalta varauduttu, sillä sen on tapahduttava nopeasti. Jääkarhujen turkki on parhaillaan muuttumassa (takaisin) ruskeaksi, kun jäätiköt sulavat.
Sopeutuminen ei siis toteudu satunnaisten DNA:n mutaatioiden ja luonnon valinnan avulla, koska tämä mekanismi olisi aivan liian hidas! Elintärkeä sopeutuminen tapahtuu aina epigeneettisen informaation ohjauksessa. Tämä selittää miksi sokeat luolakalat menettivät silmänsä pimeässä, mutta samalla myös sen, miksi ne saavat ne takaisin muutamassa sukupolvessa, kun kalat siirretään valoon.
Luonnossa jatkuvasti tapahtuvassa ripeässä sopeutumismuuntelussa digitaalisen DNA-koodin G-C emäspari muuttuu usein A-T emäspariksi ja perimän informaatiota menetetään pysyvästi, sillä solun korjausmekanismit eivät tätä muutosta korjaa. Tästä seuraa väistämätön DNA:n tiedon rappeutuminen ja sukupuuttoon ajautuminen, joka selittää merkittävän osan luontokadosta.
Myös ihminen lähestyy sukupuuttoa. Lapsemme siirtävät aina 100-200 DNA:n mutaatiota seuraavalle sukupolvelle, ja tämä piilevä mutaatiokuorma voi tappaa äkisti. Geneettisestä rappiosta johtuva sukupuutto voi olla myös ihmiskunnan kohtalo jo aivan lähitulevaisuudessa, sillä DNA:n tietokanta ei kestä kertyviä kopiointivirheitä loputtomasti!
Ihmiskunnalla on matkamittari. On jännittävää, havaita kuinka moderni perimän tutkimus vahvistaa, tieteellisen menetelmän avulla, Jumalan Sanassaan meille ilmoittaman maailmankaikkeuden ja elämän aikataulun ja pian edessä olevan lopun suorastaan viiltävällä tarkkuudella.
Raamatussa kerrotaan kuinka Eevasta ”tuli kaiken elävän äiti” (1.Moos.3:20). Solujen energian tuotannosta vastaava mitokondrio -niminen soluelin vahvistaa asian. Mitokondriot periytyvät aina äidin kautta ja niissä on omaa DNA:ta, jossa tapahtuu noin 0,1 mutaatiota, kun ne jakautuvat eli aina kymmenen jakautumisen jälkeen todetaan yksi DNA:n mutaatio. Ihmisten mitokondriot ovat 99,9 prosenttisesti samanlaisia ja tämä vahvistaa, että kaikki ihmiset ovat käytännöllisesti katsoen samaa perhettä. Ihmisiä erottaa toisistaan vain 22 koodikirjainmutaatiota. Koska kyseiset mutaatiot ovat eri paikoissa, Eevan alkuperäinen mitokondrio voidaan helposti rekonstruoida. 22 koodikirjaimen ero syntyy noin 200 -300 sukupolvessa. Tämä johtuu siitä, että munasolut jakautuvat vain harvoin, sillä tyttövauvalla on kaikki elinaikana tarvittavat munasolut jo syntymähetkellä valmiina munasarjoissa ja fertiilin iän aikana vain muutama vapautuu sieltä kuukausittain. Näin ollen on täysin epätieteellistä disinformaatiota väittää, että ihminen olisi ollut täällä 300 000 vuotta, sillä solujen energiatuotanto olisi tuossa ajassa romahtanut, koska mitokondrio on suljettu tiedosto, joka ei saa uutta tietoa mistään.
Entä Aadam? Miehen Y-kromosomista voidaan todeta, että kaikki ihmiset polveutuvat samasta miehestä, joka eli noin 5 000 vuotta sitten. Raamatussa todetaan, että kaikki maan asukkaat polveutuvat Nooan pojista (1.Moos.9:19).
Myös kaikkien eläinten perimän (mitokondrioiden) tutkimus osoittaa, että luodut ”lajityypit” eli eläinheimot (tai suvut ja lahkot) polveutuvat muutamasta, henkiin jääneestä eläinparista, jotka elivät noin 5 000 vuotta sitten!
Ihmisyksilöllä on lisäksi trippimittari. Vanheneminen on paljolti seurausta energiatuotannon hiipumisesta ihmisen elinaikana. Monet ihmisen soluista jakautuvat noin 50 kertaa ja osa kehostamme ikään kuin vaihtuu uudeksi 5 vuoden välein. Mitokondrioden jakautuminen ihmisen elinaikana kuitenkin heikentää solujen kykyä tuottaa energiaa ja meidät on ikään kuin ohjelmoitu kuolemaan keskimäärin noin 70-80 vuoden iässä (Psalmi 90:10).
Muita vanhenemiseen liittyviä teorioita on myös. Vanhenemista tutkitaan paljon. Progeria on sairaus, jossa vanheneminen tapahtuu hyvin nopeasti. Progeriaa sairastava 10 vuoden ikäinen lapsi näyttää 90 vuoden ikäiseltä. Kuolema näyttää ohjelmoidulta, sillä alkion ja sikiön kasvaessa kohdussa, sormet erotetaan toisistaan ohjelmoidulla solukuolemalla. Ihmissolulinja HeLa, joka on peräisin eräältä syöpäpotilaalta, ja jota käytetään tutkimuksessa, vaikuttaa ”kuolemattomalta”. Eräiden monisoluisten eliöiden elinikää on onnistuttu merkittävästi pidentämään. Puut voivat säilyä elossa tuhansia vuosia. Raamatusta todettava pitkien elinikien vähittäinen aleneminen noudattaa matemaattista käyrää, kuten selviää J.C Sanfordin kirjasta Eliömaailma rappeutuu. Aadamin ja Eevan virheettömän DNA:n rappeutuminen käynnistyi Paratiisin murhenäytelmän jälkeen, kun luomakuntaa kohtasi kirous.
Jumalan meille Sanassaan antama ilmoitus sopii mainiosti moderniin DNA-tutkimukseen. DNA tutkimus on myös paljastanut, että emme ole eläimiä, sillä ihmistä ei voi ”jalostaa” samalla tavalla kuin susia sadoiksi koiraroduiksi.
Ihmiskunnan aika tällä planeetalla on pian ohi ja siirrymme maailmaan, missä ei enää ole sairauksia eikä kuolemaa. Toivottavasti sinäkin tulet mukaan!
