Kirjoittanut
Astrobiologi Kirsi Lehto toteaa Helsingin Sanomissa 2.3.2015 elämän synnystä, että ”tiedon lisääntyessä kuitenkin myös ymmärrys asiaan liittyvistä ongelmista lisääntyy”.
Elämän spontaaniin syntyyn liittyvät ongelmat ovat todella valtavia. Mainitsen niistä muutamia. Suurin on elämän käyttämän kielen alkuperä. Kieliä on maailmassa noin 7000. Erilaisia mahdollisuuksia elämän kieliksi olisi enemmän kuin maailmankaikkeudessa on hiukkasia. Käyttöön valittu kieli vaikuttaa kaikin tavoin optimaaliselta, mutta miten se olisi sattumalta valikoitunut näin monen vaihtoehdon joukosta?
Suuri ongelma on myös 20 elämän rakentamiseksi valitun lego-palikan eli aminohapon kätisyys. Elämässä vain ”vasenkätiset” palikat kelpaavat. Ongelma muistuttaa tilannetta, missä vasemman käden hansikasta yritetään laittaa oikeaan käteen. Sattumanvaraiset kemialliset tapahtumat synnyttävät seoksen, missä sopivia lego-palikoita on vain 50%. Väärät palikat estävät elämän.
Elämän kromosomien tietonauhaa, DNA:ta ei myöskään synny itsestään. Sen kaksoiskierre, joka on kuin kierteelle taivutetut tikapuut, edellyttää puolestaan oikeakätisiä sokeri -legopalikoita. Elävän olennon kokoonpano edellyttää myös kokoonpanolinjaa, missä eräänlaiset hitsausrobotit liittävät toisiinsa miljoonia palikoita minuutissa. Elämässä ei tapahdu mitään ilman näitä aminohapoista rakennettuja robotteja, joita kutsutaan entsyymeiksi. Lisäksi tarvitaan solukalvot, jotka ovat eräänlaisia aineenvaihduntakoneita. Solun energiatuotanto tapahtuu pyörintämoottoreiden avulla.
Jos ihmisen solu suurennettaisiin läpimitaltaan miljardikertaiseksi, sen monimutkaisuus tulisi hyvin näkyviin. Siellä on miljardeja robotteja, tuhansia voima-asemia ja tuotantolaitoksia, jätteidenkäsittely- ja kierrätysjärjestelmät. Joka solussa on tietopankki, jossa on tietoa enemmän kuin sadassa hyllymetrissäkirjoja. Tieto on niin tiukkaan tiivistetty, että yhden ihmisen sisältämään DNA- nauhaan voitaisiin varastoida kaikki Googlen ja Facebookin tiedostot! Tietoa poimitaan sieltä kuin lego-palikoita. Tiedostot ovat usein päällekkäisiä. Solun pinta on täynnä pumppuja ja tavaran vastaanotto- ja lähetyslaitureita ym. Ei olekaan ihme, että tutkijat ovat ”usein ymmällään”, sillä ymmärrämme kovin puutteellisesti solujen tiedonkäsittelyä.
Biokemian professori Michael J. Behe epäilee vahvasti sitä, että evoluutioteoria selittäisi solun syntymisen. Samaa mieltä on maailmankuulu biokemisti James Tour. Behe on todennut: ”Kun ihmiset näkevät monimutkaisia kokonaisuuksia, he ajattelevat että ne on suunniteltu … On perusteltua ajatella, että myös molekyylitason järjestelmät ovat älyllisen suunnittelun tulosta … Solu on toimintakykyinen ainoastaan täydellisenä kokonaisuutena … Jos etsii luonnontieteellisestä kirjallisuudesta vastauksia molekyylikoneiden ilmaantumisesta … kohtaa kolkon ja täydellisen hiljaisuuden.” Behe jatkaa: ”Se tosiasia, ettei yhteenkään näistä ongelmista ole kiinnitetty edes huomiota – niiden ratkaisemisesta puhumattakaan – on erittäin voimakas osoitus siitä, että darvinismi ei kykene selittämään, miten monimutkaiset biokemialliset järjestelmät ovat saaneet alkunsa … Ihminen, jonka ei mielestään ole pakko rajoittaa etsintäänsä muihin kuin älyllisiin syihin, päätyy ilman muuta siihen, että monet biokemialliset järjestelmät ovat rakennettuja.”
Esimerkkejä on paljon, vaikkapa veren hyytymismekanismi. James Tour toteaa, että näiden järjestelmien syntymekanismia ei tiedetä ja elämän synty itsestään on täysin hämärän peitossa. Tästä kertoo myös se, että ongelman ratkaisijalle on tarjolla miljoonan dollarin palkinto. Nykyään on perustelua todeta, että mitä enemmän tutkimus edistyy, sitä selvemmin Jumalan luomistyö tulee näkyviin (Room.1:18s.).
