Kirjoittanut
Olen työkseni opettanut Raamattua yli neljäkymmentä vuotta. Välillä mietin, mitä järkeä tässä on. Mitä hyötyä ihmisille on siitä, että he tietävät jotain Abrahamin tai Mooseksen elämästä? Mitä heitä omassa arjessaan auttaa se, että he perehtyvät Paavalin matkoihin tai Ilmestyskirjan tulkintaan? Eivätkö heidän todelliset kysymyksensä ole ihan muualla? Esimerkiksi siinä, missä kahvi on tänään tarjouksessa tai kuinka pitkä jono on terveyskeskukseen tai miten selviäisin huomisesta päivästä.
Toisaalta koen, että olen tekemässä maailman tärkeintä puuhaa. Jos (=kun) on olemassa Jumala, joka on luonut maailman ja meidät ja jos hän on ilmoittanut itsestään kirjallisessa muodossa, voiko mikään olla tärkeämpää, kuin tämän tekstin tunteminen. Teksti tosin on tuhansia vuosia vanhaa, joten herää pieni epäilys, voiko se tuntea meidän arkemme ja vastata meidän kysymyksiimme. Ainakaan kahvin tarjoushinnoista se ei tiedä. Miksi siis lukea tai opettaa noin vanhaa kirjaa?
Yksi syy on, että Raamattu muodostaa koko länsimaisen sivilisaation ja moraalin perustan. Olemme siis oman historiamme ja moraalikäsitystemme juurilla tuon kirjan äärellä. Kaikkien ei tietenkään tarvitse olla kiinnostuneita historiasta tai kulttuurista, mutta tiedonhaluiselle siihen tutustuminen avartaa maailmankuvaa. Siis pelkkä tiedollinen tutustuminen uskomme peruskirjaan tuottaa iloa ja laajentaa ymmärrystämme.
Voiko Abrahamin elämän tunteminen auttaa siinä, miten selviän huomisesta? Voi, sillä Raamatusta saan vertaistukea. Abrahamilla oli joskus tosi vaikeaa, niin kuin minullakin on. Hän epäili, kuten minäkin. Hän sai Jumalalta lupauksia, kuten minäkin. Ja tiukan paikan tullen Jumalan apu auttoi ahdistavien elämän vaiheiden yli, kuten minunkin elämässäni. Ihminen ja hänen perustavat kysymyksensä eivät ole muuttuneet vuosituhansien aikana. Eivät myöskään Jumalan vastaukset.
Juuri tämän olen kokenut yhä uudestaan Raamattua opettaessani. Ajattomuudessaan se on yllättävän ajankohtainen. Se puhuu meidän asioistamme. Tietenkään se ei tunne kaikkia nykyajan kysymyksiä, mutta koska se tuntee elämän peruskysymykset, siitä löytyy kaikupohja myös modernin ihmisen ongelmiin.
Raamatun opettaminen vaatii tietenkin sen tulkitsemista ja soveltamista tämän päivän maailmaan. Sitä kirkko on tehnyt kaksi tuhatta vuotta ja tekee yhä. Tulkinnan päälinjat ovat muuttumattomia, mutta uusiin kysymyksiin joudutaan etsimään uusia vastauksia. Jos kirkko olennaisesta poikkeaa siitä, mitä se on aiemmin opettanut, se on luultavasti väärässä.
Meidän jotka opetamme Raamattua, on nähtävä vaivaa perehtyäksemme sen taustamaailmaan ja opilliseen sisältöön. Samalla meidän pitäisi ymmärtää tämän päivän ihmisen elämää, jotta osaisimme soveltaa sanaa oikein. Olennaisinta on tietenkin itse elää todeksi se, mitä muille julistaa. Tarvittaisiinkohan oikein koulutusta niille, jotka haluavat oppia opettamaan Raamattua yhä paremmin. Ai, mutta sellaistahan onkin juuri suunnitteilla.
