Kirjoittanut
Kirjoittaja on pappi, väitöskirjatutkija, ihmiskaupan asiantuntija, seksuaaliterapeutti ja kirjailija.Miksi yhä useampi nuori päätyy vahingoittamaan itseään?
Ensimmäinen mieleeni nouseva kysymys, kun luen Helsingin yliopiston tutkimusraporttia, jonka mukaan itsetuhoisuudesta johtuva alaikäisten nuorten sairaalahoidon tarve on viisinkertaistunut Suomessa vuosien 2006–2019 välillä.
Kuka leikkasi mielenterveyspalveluiden määrärahoista?
Toinen mieleeni nouseva kysymys, kun luen viimeisimmän kouluterveyskyselyn tuloksia, jonka mukaan 70 % nuorista tytöistä ja 40 % pojista kärsii merkittävästä psyykkisestä oireilusta, ja heistä valtaosa ei saa tarvitsemaansa apua.
Kuka antoi nuorille kännykät?
Kolmas mieleeni nouseva kysymys, kun totean kansainvälisten tutkimusten kiistattoman faktan: nuorten mielenterveyden oireilu on lisääntynyt samanaikaisesti sosiaalisen median ja älylaitteiden yleistymisen kanssa.
Onko tämä todellakin maailman onnellisin kansa?
Tällä viikolla (7.-13.10.2024) vietetään nuorisotyön viikkoa. Viikon aikana nostetaan esiin nuorisotyöntekijöiden, järjestöjen, kuntien ja seurakuntien tekemää työtä nuorten hyväksi.
Omassa työssäni oppilaitospastorina ja terapeuttina olen törmännyt laajaan ongelmien kirjoon: yksinäisyyteen, ahdistukseen, seksuaaliseen häirintään, porno-ja peliriippuvuuteen, riittämättömyyden tunteisiin. Aikuisina lähdemme usein hakemaan ongelmien syytä nuorista, vaikka meidän pitäisi kääntyä katsomaan peiliin.
Miten sinä voisit edistää nuorten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä?
ME olemme sukupolvi, joka työnsi lastemme käsiin älypuhelimet. ME olemme sukupolvi, joka panosti uraan ja menestykseen ja jätti lapset liian usein selviämään yksin. ME olemme sukupolvi, jonka aikana tehokkuusajattelu on ajanut yksilön hyvinvoinnin ylitse. ME olemme sukupolvi, jonka aikana itseohjautuvuudesta on tullut ylisana, joka on jyrännyt alleen todellisen ohjaamisen ja opettamisen. Meidän toimintamme ja valintojemme seurauksena psyykkisistä sairauksista on tullut nykyajan kansansairauksia, ja meistä itsestämme ja lapsistamme teknologiajättien omistamien somealustojen orjia.
Nuorisopsykiatri Anu Raevuori on todennut osuvasti, että nuoren identiteetin kehitys vaatii vertailua muihin. Ennen vertailua tehtiin lähipiirissä ja koulun pihalla, nyt sitä tehdään älypuhelimen kautta jatkuvasti läsnä oleviin supermenestyjiin. Nuorten toimintaa ja valintoja ohjailevat tykkäykset tai niiden puutteet, ja samaan aikaan virtuaalinen maailma luo nuorten eteen harhaanjohtavan illuusion loputtomista vaihtoehdoista, oli kyse sitten parinvalinnasta, ammatinvalinnasta, taikka nettipornon tai pelimaailman loputtomista houkutuksista. Tällaisessa tilanteessa yhteyden luominen omaan sisimpään ja vakaan identiteetin saavuttaminen on monelle yhä vaikeampaa.
Viime vuonna 100 704 työikäistä jäi sairauspäivärahalle mielenterveysongelmien vuoksi. Paljonko tuo luku on tulevaisuudessa, jos emme ala toimimaan nuortemme hyväksi juuri nyt?
Miten sinä voisit edistää nuorten osallisuutta ja yhteisöllisyyttä? Tai saada nuoren kokemaan itsensä hyväksytyksi ja nähdyksi omana itsenään? Miten sinä voisit lisätä turvallisuuden tunnetta tai olla apuna haastavissa hetkissä? Miten sinä voisit tarjota nuorelle merkityksellisiä elämyksiä, kokemuksia tai oppimiskokemuksia? Olla läsnä, olla aikuinen, rakastaa.
