Opin puolustus on tänä päivänä erityisen tärkeää

Tänä päivänä kristittyjä ja kristinuskoa haastetaan ehkä voimakkaammin ja laajemmin kuin koskaan aiemmin erilaisilla oppisuunnilla ja uskonnoilla, jotka pyrkivät osoittamaan, että kyse on samasta uskosta. Jos kuitenkaan varhaisten vuosisatojen uskontunnustusten edellytykset eivät täyty, ei kyse ole enää kristinuskosta, vaan jostakin aivan muusta.

Kristinusko on säilynyt kristinuskona kahden vuosituhannen ajan sen ansiosta, että se on määritellyt oppinsa. Tämä tulee esiin perustavanlaatuisesti kolmessa varhaisten kristillisten vuosisatojen uskontunnustuksessa, joita ovat apostolinen, Nikean ja Athanasiuksen uskontunnustus.

Kristillinen oppi tuli tarpeelliseksi määritellä, sillä harhaoppeja syntyi jo hyvin varhain. Jo apostoli Pietari kirjoitti:

Israelin kansan keskuudessa esiintyi kuitenkin myös vääriä profeettoja, ja samoin on teidänkin joukkoonne ilmestyvä vääriä opettajia. He salakuljettavat teidän keskuuteenne tuhoisia harhaoppeja, jopa kieltävät herransa, joka on ostanut heidät omikseen. Pian he kuitenkin saattavat itsensä tuhoon. 2. Piet. 2:1

Harhaoppi on määritelmällisesti ristiriidassa Raamatun ja kolmen edellä mainitun ekumeenisen uskontunnustuksen kanssa. Oppi ja tunnustus ilmaisevat sen, mistä kristillisessä uskossa on kysymys ja toisaalta myös sen, mistä siinä ei ole kysymys.

Nämä kolme uskontunnustusta ilmaisevat yksimielisesti, että Jumala on kolmiyhteinen, toisin sanoen hän on yksi, mutta hänellä on kolme persoonaa, Isä, Poika ja Henki. Jeesus Kristus on ihmiseksi tullut Poika, joka on tullut keskuuteemme sovittaakseen ihmisten synnit Jumalan kanssa. Athanasiuksen tunnustus ilmaisee Pojan muodon ihmisenä selkeyttäen, ettei Jumala ole Jeesuksessa muuttunut ihmiseksi, vaan Jumala on Jumalana omaksunut ihmisyyden. Joka uskoo Jeesukseen Kristukseen Herranaan ja Vapahtajanaan ja kastetaan, pelastuu. Uskovaa odottaa iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä.

Kristillisen opin ja mission kannalta on oleellista, että mahdollisimman moni pelastuisi. Siksi oppia ihmisen turmeltuneisuudesta ja Jumalan omasta, ehdottomasta sovitusuhrista ristillä on pidettävä luovuttamattomana. Tätä tarkoitusta varten Kansanlähetysopistolla järjestetään kristinuskon rajoja käsittelevä viikonlopputapahtuma Tätä on kristinusko, tätä se ei ole 2.–4.10.2015.

Määriteltäessä kristinuskon rajoja, käsitellään yhteisten uskontunnustusten sisältöä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin kristillisten kirkkokuntien väliset oppierot. Tulevassa viikonlopussa käsitellään kristillisen opin määritelmää yleisesti ja esimerkkejä historiassa ja nykypäivänä sellaisista oppisuuntauksista, jotka perustaltaan eivät sisälly kristinuskon määritelmän alle. Opin tehtävänä onkin säilyttää kristillinen kirkko ja kristinusko sukupolvesta toiseen olemassa olevana, mutta myös muuttumattomana.

Mukaan kristinuskon rajoja käsittelevään tapahtumaan mahtuu vielä ilmoittautumalla tämän linkin takaa!