Kirjoittanut
Kristillistä julistusta synnistä erityisesti seksuaalimoraalin alueella pyritään nykyään rajoittamaan. Raamatun mukaan ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi, ja avioliitto on naisen ja miehen elinikäinen ja puolisouskollinen liitto, joka turvaa lapsen oikeuden isään ja äitiin.
Yhteiskunnassamme on kuitenkin pääsemässä vallalle näkemys, jonka mukaan jokaisella on oikeus määritellä sukupuolensa ja olla suojassa omaa seksuaalista elämäntapaansa vastaan esitetyltä kritiikiltä.
Kutsun tätä näkemystä sukupuoli-ideologiaksi. Siihen vedoten rajoitetaan kristillisen avioliittokäsityksen opetusta, joka pyritään leimaamaan syrjinnäksi ja vihapuheeksi.
Sukupuoli-ideologialla oikeutetaan väärinkäytöksiä
Sukupuoli-ideologia toimii peitteenä vakaville väärinkäytöksille. Sen avulla oikeutetaan syntymättömien lasten surmaaminen, avioliittoinstituution murentaminen niin, että lainsäädännöstä poistuu lapsen oikeus isään ja äitiin, sukupuoli- ja seksuaalinormien purkaminen koulun seksuaalikasvatuksessa tavalla, joka altistaa lapsia ja nuoria sukupuoliselle hämmennykselle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Koska ainoan tehokkaan vastavoiman näille vääryyksille muodostaa kristillinen avioliitto- ja seksuaaliopetus, sitä on alettu rajoittaa yhteiskunnassa ja äskettäin myös kirkon sisällä. Kansanedustaja Päivi Räsästä vastaan käynnistettiin rikosoikeudellinen esitutkinta hänen arkkipiispalle lähettämänsä twiitin johdosta, eli hänen puolustettuaan kristillistä avioliittokäsitystä kirkon sisäisessä keskustelussa.
Jos kirkon avioliittokäsitys muutetaan sukupuolineutraaliksi, rippikoulussa ei sen jälkeen voida opettaa kristillistä avioliittokäsitystä ja seksuaalimoraalia vaan kaikki erilaiset seksuaaliset elämäntavat on esitettävä samanarvoisina. Näin on jo käynyt sukupuolineutraalin avioliittolain vaikutuksesta Suomen kouluopetuksessa.
Kirkon avioliitto- ja seksuaaliopetusta muutetaan?
Kirkolliskokouksessa elokuussa 2020 käydyssä keskustelussa piispa Kaarlo Kalliala esitti näkemyksenään, ettei samaa sukupuolta olevien parien rakkaus ole synti. ”Se ei ole väärin eikä luomistyötä tuhoava voima.” Tekstiyhteydestä käy ilmi, että rakkaudella Kalliala tarkoittaa rakkauden seksuaalista ilmaisua.
Piispa Kalliala hylkää naisen ja miehen toisiaan täydentävyyden varaan perustuvan Jeesuksen avioliittokäsityksen, johon kuuluu näkemys, että samaa sukupuolta olevien seksuaalinen kanssakäyminen on syntiä: ”’Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?’ Ja hän jatkoi: ’Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.’” (Matt. 19:5.) Kallialan mukaan seksuaalinormeja ei aseta Raamatun luomiskertomuksen mukainen ja Jeesuksen vahvistama naisen ja miehen puolisouskollisen ja elinikäisen avioliiton rakenne vaan rakkauden kokemus.
Hän asettaa avioliitto- ja seksuaalimoraalin kriteeriksi yksilön subjektiivisen rakkauden kokemuksen irrallaan seksuaalisuuden konkreettisista reunaehdoista kuten isä-äiti-lapsi kolmoissidoksesta ja sen tueksi asetetun avioliittoinstituution perustana olevasta biologisesta sukupuolierosta.
Kallialan mielestä ”meidän käsityksemme ihmisestä ja lisääntynyt ymmärryksemme seksuaalisuudesta ohjaavat meitä sellaiseen uskonkäsitykseen”, johon ei kuulu opetus, että samaa sukupuolta olevien parien rakkaus on syntiä. (Kalliala 2020) Samanlaista tieteisuskoista näkemystä puolustaa vielä korostetummin Espoon piispa Kaisamari Hintikka: ”Siksi me tiedämme tänään, vaikka tieteellisen tutkimuksen kautta, ja ymmärrämme paremmin esimerkiksi ihmisen seksuaalisuuden kehitystä – paljon paremmin kuin mitä vaikkapa Raamatun kirjojen kirjoittajat oman aikansa maailmankuvan valossa pystyivät ymmärtämään.” (Hintikka 2020)
Kirkolliset vaikuttajat näyttävät usein kritiikittömästi seuraavan tieteen nimissä esitettyjä mutta ideologisesti värittyneitä seksologian ja sukupuolitutkimuksen teorioita, välittämättä siitä, että seksologian lähestymistapa on avoimesti ei-moraalinen.
Sen sijaan he näyttävät olevan tietämättömiä historiantutkimuksen ja nykyisen perhetutkimuksen tuloksista, jotka osoittavat, että sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvointi riippuu isä-äiti-lapsi-kolmoissidoksen perustana olevan naisen ja miehen avioliittoinstituution elinvoimaisuudesta. Ainoastaan naisen ja miehen avioliittoinstituutio luo edellytykset kunnioittaa lapsen perustavaa suhde- ja identiteettioikeutta eli oikeutta isään ja äitiin. (Tarkemmat perustelut ja dokumentaatio kirjoissa Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin ja Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus.)
Onko kristillinen avioliitto- ja seksuaalimoraali rakkauden este?
Hintikan mielestä ”seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden leimaaminen synniksi rikkoo sekä Kristuksen ruumiin ykseyttä että Jumalan luomistyötä vastaan. Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa tämänkaltaiselle opetukselle.” (Hintikka 2020)
Vastoin Hintikan oletusta, Kristuksen ruumista ei hajota se, että seurakunnan jäsenet kirkon julistuksen avulla tulevat synnintuntoon ja syntinsä tunnustaessa pääsevät osallisiksi Kristuksen anteeksiantamuksesta. Jokainen jumalanpalvelus luterilaisessa kirkossa alkaa synnintunnustuksella ja anteeksiantamuksen julistuksella?
Hintikka näyttää saaneen vaikutteita sukupuoli-ideologian uskomuksesta, että seksuaalisuus on ihmisen ydinidentiteetti, jonka avulla ihminen määrittelee aidon minuutensa. Siksi seksuaalisista synneistä ei saa puhua. Kristinuskon mukaan ihmisen ydinidentiteetti on se, että hänet on luotu Jumalan kuvaksi. Avioliitto on luomisrakenne, jonka avulla ymmärrämme Jumalan kolmiykseyttä. Siksi seksuaaliset synnit ovat loukkaus myös Jumalaa kohtaan.
Suurten kirkkokuntien avioliitto-opetus
Kristillisen käsityksen mukaan avioliitto- ja seksuaalinormien tarkoituksena on suojella aviollista rakkautta. Hintikan mielestä Jeesuksen opetus avioliitosta on kuitenkin rakkauden este, joka hajottaa Kristuksen ruumiin ykseyttä.
On totta, että Raamattu kehottaa meitä rakastamaan kaikkia ihmisiä heidän sukupuolestaan riippumatta, mutta Raamattu rajoittaa seksuaalisuhteet naisen ja miehen avioliiton sisälle. Tämä on ollut kristikunnan opetus kahden vuosituhannen ajan ja se on edelleen suurten kirkkokuntien kuten katolisten ja ortodoksien opetus.
Esimerkiksi katolisen kirkon katekismuksessa kirjoitetaan:
”Nojautuen Raamattuun, joka esittää homoseksuaaliset suhteet vakavasti vääristyneiksi, kirkon traditio on aina julistanut, ’että homoseksuaaliset teot ovat sisäiseltä olemukseltaan väärin suuntautuneita’. Ne ovat luonnollisen lain vastaisia. Ne sulkevat sukupuoliaktista pois elämän lahjan. Ne eivät ole lähtöisin oikeasta tunne-elämän ja seksuaalisuuden keskinäisestä täydentävyydestä. Niitä ei voida hyväksyä missään tapauksessa.” (Katolisen kirkon katekismus, s. 568)
Vastoin Hintikan ja Kallialan oletusta, seksuaalimoraalia koskevien objektiivisten moraalisten periaatteiden esittäminen on rakkauden mukaista ja kunnioittaa homoseksuaaleja moraalisina persoonina.
”Tämä objektiivisesti väärin suuntautunut taipumus merkitsee suurimalle osalle heistä koettelemusta. Heidät tulee kohdata kunnioittaen, myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää. Nämä ihmiset on kutsuttu noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa, ja jos he ovat kristittyjä, yhdistämään tilanteestaan mahdollisesti johtuvat vaikeudet Herran ristinuhriin.” (Emt.)
Kristinusko tekee eron synnin ja syntisen, teon ja tekijän välillä. Samalla kun kristinusko julistaa tietyt teot synniksi, se avaa syntiselle tie armoon, kuten professori Douglas Farrow toteaa: ”Ihmisen synti voidaan torjua juuri siksi, että hänen minuuttaan rakastetaan.” (Farrow 2004: 116, viite 24)
Vain yksi näkemys sallittu?
Hintikan mielestä Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa opetukselle, että seksuaalisuhteet samaa sukupuolta olevien ihmisten välillä ovat Raamatun mukaan syntiä. Vaikka piispat yhteisessä kannanotossaan korostavat kunnioittavan keskustelun tarvetta, Hintikka pyrkii tukahduttamaan avoimen keskustelun heti alkuunsa.
Hintikan tulkinnan mukaan piispojen yhteinen suositus kunnioittavan keskustelun edistämisestä tarkoittaa siis sitä, että perinteistä kristillistä avioliitto- ja seksuaaliopetusta rajoitetaan. Keskustelua kyllä käydään, mutta Raamatun kielteistä suhtautumista samaa sukupuolta olevien parien seksuaalisuhteisiin ei saa ottaa esille. Tarkoittaako tämä sitä, että asiaa koskevia Raamatun jakeitakaan ei enää saa Espoon hiippakunnan alueella lukea seurakunnan tilaisuuksissa?
Jos tällaisiin sananvapauden rajoituksiin ollaan valmiit turvautumaan tilanteessa, jossa kirkon avioliittokäsitys on edelleen perinteisen kristillisen näkemyksen mukainen, niin minkälainen olisi sananvapaus kirkon sisällä tilanteessa, jossa avioliittokäsitys olisi muutettu? On vaikea ymmärtää, miten Jeesuksen avioliittokäsityksestä luopuminen koko ajan pienenevässä ja maallistuvassa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa edistäisi maailmanlaajan Kristuksen ruumiin ykseyttä.
Piispojen yhteisen kirjeen ongelmakohtia
Piispojen kirkolliskokoukselle lähettämän vastauksen yksi ongelmallinen kohta on Jeesuksen avioliitto-opetuksen merkitystä vähättelevä näkemys, jonka mukaan Jeesuksen avioliitto-opetuksesta kiinni pitäminen ei ole kirkon elämälle ja kristitylle olennainen asia (s. 8). Kuitenkin Jeesuksen viimeinen käsky ennen taivaaseen astumista määritteli lähetystehtävään kuuluvaksi: ”opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa” (Matt. 28: 19-20).
Piispojen kirjeen mukaan on väärin väittää, että samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattajien motiivina on mitätöidä Raamattua ja kirkon traditiota (s. 3). On oikein torjua motiivien arviointi. On kuitenkin voitava selvästi tuoda esiin, että Raamatun ja kirkon tradition mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen ja että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen mitätöi kristinuskon selvän opetuksen.
Kristikunnan valtaenemmistön (katolisten, ortodoksien ja konservatiivisten evankelisten kirkkojen) näkemys voidaan ilmaista näin: ”Kirkko pitää avioliittoa miehen ja naisen välisenä ja vihkii tämän mukaisesti. Samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin liittyviä toimituksia (vihkiminen, siunaus, rukous) ei tunnusteta eikä toteuteta.” (s. 5) Kirkolliskokousedustaja Erkki Puhalainen (2020) tuo perustellusti esille, että tämä on kristitylle ainoa järkevä ja johdonmukainen vaihtoehto.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on lähdetty lipsumaan tästä näkemyksestä ja tekemään kompromisseja keskinäisen sovun toivossa. Todellisuudessa parempi sopu on vallinnut niissä kirkkokunnissa, jotka eivät ole lähteneet ollenkaan muuttamaan Jeesuksen avioliitto-opetusta.
Lähteet
Farrow, Douglas (2004) “Rights and Recognition”, teoksessa Daniel Cere & Douglas Farrow (toim.) Divorcing Marriage: Unveiling the Dangers of Canada’s New Social Experiment. McGill-Queen’s University Press.
Farrow, Douglas (2010) The Government of Québec Declares War on ‘Homophobic’ and ‘Heterosexist’ Populace. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/My%20Documents/My%20Pictures/Farrow%20article%20for%20upload.pdf
Farrow, Douglas (2011) Ascension Theology. Bloomsbury Publishing.
Haikala, Topias (2020) ”’Saako kirkossa opettaa, että minun rakkauteni on synti ja Jumalan luomistyötä rikkova voima?’ kysyi edustaja Hanna Mithiku – näin kirkolliskokouksessa keskusteltiin piispojen avioliittolausunnosta.” Kirkko ja kaupunki 14.8.2020.
Hintikka, Kaisamari (2020) Puhe kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8.2020. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/Downloads/1275001321371974.pdf
Kalliala, Kaarlo (2020) Puhe kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8. 2020. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/Downloads/12771911724417187.pdf
Katolisen kirkon katekismus. Libreria Editrice Vaticana ja Katolinen tiedotuskeskus. Toinen painos 2011.
Piispainkokouksen vastaus kirkolliskokouksen pyyntöön
Pohjola, Juhana (2020) Piispojen valheellinen yksimielisyys avioliittokäsityksestä. https://www.lhpk.fi/piispojen-valheellinen-yksimielisyys-avioliittokasityksesta/?fbclid=IwAR0s1YmCP-x9tg7WwJuVT5vKGaIph0Bahs6QdztJHOVbRmDG-lFcR6EfRwA
Puhalainen, Erkki (2020) Puheenvuoro kirkolliskokouksen täysistunnossa 14.8. 2020 file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/Downloads/1276106568370672.pdf
Puolimatka, Tapio (2014) Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin. Suunta-kirjat. https://apowiki.fi/wiki/Lapsen_ihmisoikeus:_oikeus_is%C3%A4%C3%A4n_ja_%C3%A4itiin_(kirja)
Puolimatka, Tapio (2017) Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus. Perussanoma. https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumous:_perheen_ja_kulttuurin_romahdus_(kirja)
