Kirkolliskokouksen kevätistunnon agendalla olivat muun muassa kirkkohallituksen esitys kirkkoherran vaalitavasta ja niin ikään kirkkohallituksen selvitys parokiaalijärjestelmän kehittämisestä.
Kumpikaan asia ei tietenkään liity ihmisen pelastukseen ja ovat tässä mielessä toisarvoisia, mutta näkyvän kirkon kannalta niillä on tietty merkityksensä. Kuinka suuri jää nähtäväksi.
Näiden kahden asian käsittelyn yhteydessä jouduin pohtimaan, miten eri lailla voimme tulkita toisaalta kirjoitettua sanaa, toisaalta tarvetta pyrkiä kirjoitetun sanan selkeyteen. Vaalitapaesittelyn valmistelussa oli aineistona muun muassa lakivaliokunnan mietintö ja siihen liittyvä perustevaliokunnan lausunto. Lakivaliokunta ei ottanut suoraan kantaa vaalitapaan vaan esitti toisaalta-toisaalta-pohdintaa. Perustevalionkunta, joka on kirkon oppivaliokunta, oli suoran vaalitavan puolesta.
Minulle oudon logiikan mukaan, kirkkohallitus tämän perusteella esitti ”kirkkoherranvaalia muutettavaksi siten, että kirkkoherra valittaisiin ensisijaisesti välillisellä vaalilla, jonka toimittaisi kirkkovaltuusto tai seurakuntayhtymään kuuluvassa seurakunnassa seurakuntaneuvosto”.
En ymmärrä.
Parokiaaliasiassa oli muun muassa kysymys mahdollisuudesta perustaa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä kuntarajoista poiketen. Nimenomaan tähän kirkkohallitus sanoi keskittyvänsä selvityksessään. Kuitenkin esityksessä kirkolliskokoukselle puhutaan aivan toisesta asiasta parokiaalikeskuteluun liittyen: ”Kirkkohallitus toteaa, ettei ole tarkoituksenmukaista erikseen selvittää mahdollisuutta poiketa parokiaalisuuden periaatteesta seurakuntayhtymissä muutettaessa seurakunnasta toiseen. Mielestäni siinä puututaan aivan toiseen asiaan”. ”Rajakysymys” on siis rajattu pois.
Hallintovaliokunnan mietintö selvityksestä oli hyvin kriittinen, mutta päätyi kuitenkin ehdotukseen, että selvitys kirkkohallituksen esityksen mukaan merkitään tiedoksi.
Koska oli jo osoitettu, että ”rajakysymys” uhkaa jäädä varjoon jatkokäsittelyssäkin ehdotin päätökseski seuraavaa viitaten valiokuntamietintöön: ”Edellä olevilla perusteilla, ja painottaen sellaisten ratkaisujen löytämistä, joilla kirkon mahdollisuudet parokiaaliperiaatteen pohjalta säilyttää oman aloitteellisuutensa seurakuntia ja seurakuntayhtymiä muodostettaessa parhaiten turvataan kuntarakenteen jatkuvassa muutoksessa, kirkolliskokous päättää merkitä tiedoksi kirkkohallituksen esityksen 1/2011.”
Huomattava enemmistön ei tätä hyväksynyt vaan piti riittävänä, että kirkkohallituksen selvitys merkittiin tiedoksi.
En ole niinkään varma, että toimenpide osoittautuu riittäväksi. Toivottavasti olen väärässä. Jää nähtäväksi.