Malja on yksi juutalaisen pääsiäisjuhlan keskeisistä symboleista, vaikka alkuperäinen Vanhan testamentin kertomus ei edes mainitse maljaa. Itse asiassa ainoa raamatullinen viittaus siihen pääsiäisen yhteydessä löytyy Uudesta testamentissa. Viettäessään seder-ateriaa opetuslastensa kanssa Jeesus kohotti viinimaljan ainakin kaksi kertaa aterian aikana kertoakseen keskeisiä asioita itsestään (Luuk. 22: 17,20). Mikä on Jeesuksen pääsiäisaterialla käyttämän maljan merkitys?
Vanhassa testamentissa malja kuvaa usein Jumalan tuomiota: esimerkiksi vihan malja, kiivauden malja, kauhun ja tuhon malja. Psalminkirjoittaja puhuu myös uhrimaljasta tai pelastuksen maljasta (Ps. 116:13). Malja symboloi niin tuhoa ja vapautusta kuin tuomiota ja siunaustakin. Vaikka mikään näistä viittauksista ei suoraan liity juutalaiseen pääsiäiseen, tuomion ja pelastuksen teemat nivoutuvat kauniisti pääsiäiskertomukseen. Jumala lähetti egyptiläisille tuomionsa mutta säästi israelilaiset, jotka noudattivat Jumalan käskyä sivellä karitsan verta oviensa pihtipieliin ja kynnykselle. Joka vuosi juutalaiset perheet käyvät seder-aterialla tapahtumat läpi uudelleen ja uudelleen.
On arvoitus, miten maljasta tuli pääsiäisen symboli. Tiedämme, että Jeesuksen viettäessä pääsiäistä maljan juominen aterian aikana oli jo vakiintunut tapa. Vanha rabbiininen lähde Mishna ohjeistaa juomaan maljasta neljä kertaa seder-aterian aikana (Pesahim 10:1). Tämä perinne on yhä voimassa. Joka kerta kun viinimalja täytetään, sillä on eri nimi. Siitä, mitä kukin malja edustaa, on olemassa monia käsityksiä. Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että ensimmäinen malja kiddush tarkoittaa pyhittämistä. Pääsiäisateria aloitetaan tällä maljalla. Toinen malja on vitsausten malja. Kolmatta maljaa kutsutaan lunastuksen tai siunauksen maljaksi. Neljättä kutsutaan yleisesti nimellä hallel, joka tarkoittaa ylistystä.
Jeesus ja kolmas pääsiäismalja
Uudessa testamentissa mainitaan aterian jälkeen juotava viinimalja, jota perinteisesti on pidetty kolmantena maljana. Jeesus sanoo sen olevan ’uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne’ (Luuk. 22:20). Apostoli Paavali kutsuu sitä ’maljaksi, jonka siunaamme’ (’siunauksen malja’ KR38) ja ’Herran maljaksi’ (1. Kor. 10: 16,21).
Sekä Jeesus että Paavali hyödyntävät juutalaista traditiota lisäten siihen uusia näkökulmia. Kutsumalla maljaa ’uudeksi liitoksi minun veressäni’, Jeesus viittaa suoraan Jeremian kirjan luvun 31 lupaukseen. Jumala oli ilmoittanut tekevänsä uuden liiton, koska aiempi oli rikottu (Jer. 31:32). Liiton rikkomisesta olisi pitänyt seurata Jumalan viha ja tuomio – kauhun malja! Mutta sen sijaan Jumala lupasikin uuden liiton täynnä armoa ja pelastusta.
Jeesus julisti, että uusi liitto vuodatettaisiin pelastuksen maljasta hänen veressään. Tämä lunastuksen malja muistutti vielä merkittävämmistä asioista kuin heprealaisten Egyptistä vapautumisesta. Se puhui Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta ja tarkoituksesta kaikkina aikoina. Tuomio ja pelastus, viha ja lunastus yhdistyivät tässä maljassa. Pääsiäisaterialla ylähuoneessa Messias antoi selityksen maljan salaisuudelle. Jeesus ei puhunut maljasta vain vertauskuvallisessa mielessä. Hän kuvasi asioita, jotka tulisivat pian toteutumaan hänen omassa elämässään.
Tuomion ahdistus ja lupaus siunauksesta
Myöhemmin samana iltana Getsemanen puutarhassa Jeesus huusi Jumalan puoleen ahdistuneen rukouksen ”Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Inhimillisyydessään Jeesus toivoi tuomion maljan menevän ohi. Hän oli ainoa, joka ei ollut itse rikkonut Jumalan liittoa. Kuuliaisena Poikana Jeesus tiesi, että siunauksen malja saisi vuotaa monien pelastukseksi vain, jos hän ensin joisi ihmiskunnan puolesta tuomion maljan.
Huolimatta tuskasta, jonka Isästä eroon joutuminen aiheutti, Jeesus oli valmis juomaan tämän maljan. Hän oli valmis kantamaan tuomion, kärsimään kauhun ja kuoleman, jotta me voisimme olla vapaita ja saada anteeksi. Ei ihme, että apostoli Paavali puhuu siunauksen maljasta, jonka me siunaamme. Voiko olla suurempaa siunausta, kuin minkä Messias ansaitsi meille kuolemallaan, hautaamisellaan ja ylösnousemuksellaan?
Kutsuessaan ehtoollismaljaa juutalaisille tutulla tavalla siunauksen maljaksi Paavali osoittaa voimakkaan yhteyden pääsiäisen ja ehtoollisen välillä. Kristillisen sakramentin juuret ovat syvällä Jumalan ikuisessa suunnitelmassa, joka avautuu niin Raamatun sivuilla kuin Jumalan omaisuuskansan perinteessäkin.
Teksti perustuu David Bricknerin artikkeliin.
Kuva: Risto Liedenpohja