Kirjoittanut
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja entinen europarlamentaarikko.Isä meidän -rukouksessa ollaan nyt sen viimeisessä pyynnössä Päästä meidät pahasta. Asia vaikuttaa tärkeältä, sillä Jeesus pyysi sitä itsekin opetuslastensa puolesta rukoillessaan: ”En pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta.” (Joh.17:15)
Mikä on se paha, jolta hän haluaa meitä varjella ja jonka olemassaolon hän haluaa meidän tiedostavan niin, että otamme sen huomioon päivittäisessä rukouksessa?
Joillekin kristityille pahan vallasta puhuminen on vaikeaa ja vanhanaikaista. Enkelit ja demonit ovat monille ylimääräistä uskonnollista rompetta, joka ei kuulu modernin ihmisen maailmankuvaan, ja jotkut puhuisivatkin mieluummin pahuuden prinsiipistä kuin perkeleestä. Nykypsykologian ja sosiologian ajatellaan antavan riittävän selityksen pahan alkuperästä ja dynamiikasta, ilman, että sitä tarvitsee personoida. Myös Tommy Hellsten tunnustaa tuoreessa kirjassaan Tähän olen tullut ajatelleensa pitkään näin, kunnes hän alkoi yllätyksekseen nähdä psykologisten selitysten sijasta persoonallisen, juonittelevan pahan ääriviivat.
”Enkelit ja demonit ovat monille ylimääräistä uskonnollista rompetta, joka ei kuulu modernin ihmisen maailmankuvaan.”
Olisiko tämä sitten dualismia, maailmankatsomuksellista kaksinapaisuutta, jossa hyvä ja paha taistelevat tasavertaisina keskenään? Tarkkaan ottaen ei: kristinopin mukaan saatana ei ole Jumalan vihollinen. Hänestä ei ole siihen, siihen hän on liian mitätön. Mutta kaiken hyvän luodun vihollinen hän on, tuo itsekin luotu ja sitten langennut henkiolento.
Uudessa testamentissa paha personoidaan Saatanaksi tai Paholaiseksi, ja sillä on selvästi sekä persoonallisia että persoonattomia kollektiivisia piirteitä, kirjoittaa Tapio Saraneva kirjassaan Isä meidän. Jeesus oli tästä mahdista hyvin tietoinen ja ymmärsi työnsä pahan voimien sitomisena ja karkottamisena.
Saatanalla on monta nimeä ja sitä sanotaan tuhansien juonien mestariksi. Logiikasta ja johdonmukaisuudesta se ei välitä silloin, kun ihminen halutaan nujertaa. Ensin Kiusaaja vähättelee syntiä, jotta ihminen siihen lankeaisi. Jos näin sitten tapahtuu, se vaihtaa strategiaa Syyttäjäksi ja uskottelee, että synti onkin niin raskas, ettei sitä voi saada anteeksi. C.S. Lewisin klassikkoromaani Paholaisen kirjeopisto on erinomainen teos kuvaamaan pahan logiikkaa ja keinovarastoa.
”Ikävää aihetta koskeva hyvä uutinen on, että pahan ongelma on jo ratkaistu.”
Minne Kristus rakentaa kirkon, sinne Saatana rakentaa viereen kappelin – tämän ajatuksen ovat useat viisaat Jumalan miehet ja naiset lausuneet. Perkele matkii Jumalan hyviä tekoja, muuhun se ei pystyisikään. Mutta se pyrkii ottamaan meiltä pois hyvän ja antamaan tuhoavan halpaversion tilalle. Ajattele vaikka kaikkia hyviä ja oikeita ihmiselämän tunteita ja asioita: iloa, surua, nautintoa, rakkautta. Luoja on tarkoittanut, että syvästi kykenisimme ne kaikki elämään, kun niiden aika on.
Mitä perkele tekee? Rakkauden tilalle se tarjoaa sentimentaalisuutta, surun tilalle itsesääliä, vihan tilalle katkeruutta, anteeksiantamuksen tilalle ”ei se mitään” -välinpitämättömyyttä, erotiikan tilalle kasvotonta himoa. Ja tämä vain siksi, että me menettäisimme sen onnen ja rikkauden, minkä Jumala on ihmiselämään kätkenyt. Sillä saatana on kaiken hyvän luodun vihollinen eikä siedä elämäniloa luoduissa.
Tätä ikävää aihetta koskeva hyvä uutinen on, että pahan ongelma on jo ratkaistu. Viattomalla kärsimisellään pahan vallan uhrina Jeesus on kumonnut ja tuhonnut pahan järjestelmän ytimen. Se täytyy vain elää todeksi.
Eija-Riitta Korholaa kuullaan Radio Dein Päivän blogistina torstaisin klo 8.45 ja 12.50.
Lue Isä meidän -rukousta käsittelevän Eija-Riitta Korholan blogisarjan aiemmat osat:
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”
”Myös maan päällä niin kuin taivaissa”
”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi”
”Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet”
”Äläkä saata meitä kiusaukseen”
