Kirjoittanut
Vastailen Askel-lehdessä lukijoiden Raamattuun liittyviin kysymyksiin. Uusimmassa lehdessä kysyjä pohtii, miksi kirkossa puhutaan samaa sukupuolta olevien avioliitosta, kun Raamattu Roomalaiskirjeen 1. luvussa tällaisen selvästi torjuu. Miten siis tuo Paavalin teksti olisi tulkittava? Kirjoitan tähän, mitä vastasin.
Kyseisessä Roomalaiskirjeen jaksossa apostoli Paavali kirjoittaa niistä, jotka ovat ”vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen” ja näin ”harhautuneet harjoittamaan säädyttömyyttä”. Tässä selvästi osoitetaan samaa sukupuolta olevien yhdyselämä synniksi. Teksti on linjassa muiden samasta asiasta kertovien raamatunkohtien kanssa. Ne jotka katsovat, että Raamattu ei tuomitse samaa sukupuolta elävien yhteiselämää, sanovat, että kyseinen kohta varoittaa rietastelusta, ei kahden samaa sukupuolta olevan rakkaudesta, eikä se näin ollen sopisi nykytilanteeseen.
Kun luemme tarkemmin Roomalaiskirjeen ensimmäistä lukua, huomaamme siinä muitakin syntiluetteloita. Edellä mainitun elämäntavan lisäksi synniksi mainitaan mm. vääryyden tekeminen, ahneus, kateus, riitaisuus, pahansuopaisuus ja jopa tottelemattomuus vanhempia kohtaan. Tässähän taitaa olla lähes kymmenen käskyn syntilista Jeesuksen vuorisaarnan ohjeilla terästettynä. Jeesushan sanoo, että te olette kuulleet sanotuksi ”älä tapa”, mutta minä sanon teille ”joka on vihoissaan veljelleen”, on jo rikkonut tämän käskyn.
Kun Paavali kuvaa erilaisia syntejä ja käyttää sanaa ”he ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen”, hän tarkoittaa koko Jumalasta vieraantunutta maailmaa, siis kaikkia syntiinlankeemuksen jälkeen eläviä ihmisiä. He, siis me, olemme luopuneet Jumalasta ja siksi meidän elämässämme on erilaisia syntejä. Kun apostoli jatkaa seuraavassa luvussa, että ”sinä joka muita tuomitset, et voi mitenkään itseäsi puolustaa”, hän sulkee kaikki tiet toisten syyttäjiltä. Roomalaiskirjeen alkulukujen sanoma on ehdoton: ”Kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 3:23).
Jos siis osoitamme toista sormella, kolme sormea osoittaa meitä itseämme kohti. Tämä on Paavalin viesti Roomalaiskirjeen alussa. Tästä ei tietenkään seuraa, että syntiä pitää hyväksyä ja puolustaa, vaan että kukaan ei ole toista parempi. Kun siis ymmärrämme tällaisen syntisten solidaarisuuden, olemme hiukan varovaisempia toisten tuomitsemisesta.
Kahden samaa sukupuolta olevien keskinäisestä rakkaudesta puhuttaessa vedotaan usein luomiseen. Sanotaan, että koska Jumala on heidät sellaisiksi tehnyt, meillä ei ole oikeutta pitää sitä elämäntapaa vääränä. Tässä unohdetaan muuan luomisen jälkeinen pieni yksityiskohta: syntiinlankeemus. Raamatun valossa on kristallinkirkas opetus, että alussa ”Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. Moos. 1:27). Sukupuoli-identiteetin hämärtyminen on syntiinlankeemuksen seuraus, sitä samaa seurausta jota ovat meidän kaikki muutkin synnilliset taipumuksemme. Jokaisella meistä on taipumus monenlaisiin vääriin asenteisiin, motiiveihin, mielitekoihin ja vähintään itsemme korottamiseen muiden yläpuolelle.
On tosiasia, että useimmat ihmiset, jotka tuntevat vetoa samaan sukupuoleen, eivät ole tätä taipumusta tietoisesti valinneet. Siksi tähän taipumukseen tulee suhtautua ymmärtämyksellä. Samalla on totta se, että sekä luonto itse että Jumalan ilmoitus puhuvat sen puolesta, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Sen alkuperäinen tarkoitus on suvun jatkaminen. Sen tähden kirkko tekee oikein edellyttäessään, että se solmii kristilliseen avioliittoon miehen ja naisen.
