Kirjoittanut
”Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku. Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole.”
Niin, mikä yhdistää joulunaikaa vuonna 2012 ja ensimmäistä joulunaikaa? Ekö Raamatun kuvaus lapsensa menettäneestä äidistä, joka itkee vailla lohtua sovi suoraan USA:ssa jälleen tapahtuneeseen kouluammuskeluun? 20 lasta iältään 6-7 vuotiaita ammuttiin julmasti. Eikö tämä sama meissä ihmisissä asuva pahuus tule karmealla tavalle ilmi myös Jeesuksen syntymän jälkeen: ”Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.”
Mitä kristitty vastaa tällaisen pahuuden äärellä? Vetääkö tällainen pahuus kristityn hiljaiseksi? Jääkö kristitty vain sanattomaksi tällaisen edessä?
Ilman ihmiseksi syntynyttä Jumalan poikaa ihmisen huulet mykistyvät. Ilman Kristusta ihminen jää vain kysymään: Miksi? ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken” kuulostaa vain epäreilulta ironialta.
Joulu on vastaus ihmisten pahuuteen. Jos ihminen on kristitty, hänelle jää sanattomuuden keskellä yksi sana: Jeesus. Vaikka pahuus vetää hiljaiseksi, niin hiljaisuuden keskellä on kuitenkin ihmiseksi syntynyt Jumala, jota kristitty huutaa avuksi ja pyytää muitakin turvautumaan Häneen.
Kun Kristus syntyi ihmiseksi, enkelit lauloivat kunniaa Jumalalle korkeuksissa, koska Jumalan ihmeellinen pelastussuunnitelma oli toteutumassa. Jumala näytti oman rakastavan olemuksensa silloin, kun hän itse syntyi Jeesuksessa ihmiseksi.
Enkelit lauloivat myös siitä, miten nyt koko syntiinlangenneen ihmiskunnan historiassa on ensimmäistä kertaa rauha ihmisten kesken. Kristus, tosi ihminen ja tosi Jumala, on neitseestä syntynyt ja hän on rauhan ruhtinas ja rauha itse. Kun Jumala on tällä tavalla veljenämme, keskellämme on hänessä rauha ihmisten kesken. Ihmiskunta ei saanut omin voimin aikaan rauhaa, vaan pelkästään vihollisuutta toisia ihmisiä ja Jumalaa kohtaan. Rauha ei siis ole ihmisten sopimukseen tai tunteisiin perustuvaa. Se on uutta Jumalan rauhaa, kun Jumala ihmisenä elää ihmisten keskellä ja tekee pelastustyötään. Siksi Jumala Jeesuksessa tyhjensi itsensä, otti orjan muodon syntymällä seimeen, että hän voisi sovittaa ihmiskunnan itsensä kanssa ja antaa rauhan.
Joulun rauhassa on kysymys siitä, että jokainen ihminen yksi kerrallaan saa ottaa vastaan syntien anteeksiantamuksen ja sovinnon uskon kautta Jeesukseen. Tästä seuraa rauha Jumalan kanssa. Sitten tässä joulun rauhassa elävät kristityt haluavat elää sovinnossa ja rauhassa toistensa kanssa. Tässä on todellinen joulu ja tässä on vastaus pahuuteemme. Siksi voimme aina sanoa: Hyvää Joulua!
Pyhä Jumala, sinä olet syntynyt ihmiseksi ensimmäisenä jouluna. Sinä olet siunannut meitä lahjoista suurimmalla. Siunauksesi on siinä, että Kristus syntyi ihmiseksi. Hän tuli elämään sinun edessäsi pyhän ja puhtaan elämän puolestamme. Hän tuli tekemään edessäsi kaiken, mitä emme pystyneet edessäsi tekemään. Hän otti päällensä meille ihmisille kuuluvan rangaistuksen. Hän avasi kuolemallaan ja ylösnousemisellaan meille tien iankaikkiseen elämään sinun luoksesi. Me kiitämme sinua Isä, että lähetit poikasi ihmiseksi ensimmäisenä jouluna, sinua Poika siitä, että alensit itsesi pelastuksemme tähden ja sinua Pyhä Henki, että sinä evankeliumin kautta herätät meissä uskon joulun lapseen Kristukseen. AMEN
