Kirjoittanut
Suomen teologisen instituutin pääsihteeri ja Perusta-lehden päätoimittaja.Päivi Räsästä vastaan on nostettu kolme syytettä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tässä ei ole kyse pelkästään hänen henkilökohtaisesta ongelmastaan, vaan tapauksessa on kyse isommasta uskonnonvapauteen liittyvästä vyyhdistä, joka tulee vaikuttamaan kaikkiin uskonnollisiin yhteisöihin, jos Räsänen tuomitaan syylliseksi.
Tilanteen kummallisuutta valaisee seuraava esimerkki: Koraanin mukaan sianlihan syöminen on synti. Kuvitellaan islamilainen imaami, joka sanoo, että sianlihan syöminen on synti ja häpeä. Haittaisiko tuo ketään? Vaikka olenkin eri mieltä sianlihan syömisen synnillisyydestä, imaamilla on täysi oikeus ja jopa oman uskontonsa valossa velvollisuus opettaa niin. Hän ei tee siinä yhteiskunnan silmissä mitään väärää eikä hän oikeastaan tee minullekaan mitään väärää, vaikka syönkin sianlihaa. Jonkun asian synniksi nimittäminen ei siis sinänsä pitäisi olla mikään rikos tai rikosoikeudellinen asia eikä se ole missään nimessä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Miksi Päivi Räsäsen kohdalla on kuitenkin toisin?
Tämä esimerkki valaisee sitä, kuinka pienestä asiasta Räsänen on nostettu tikun nokkaan. Kyseessä ei pitäisi olla ollenkaan asia, jota oikeudessa käsitellään. Kysymys siitä, mikä on syntiä ja mikä ei, on uskontojen itsensä määriteltävissä ja siten uskonnonvapauden piirissä olevia asioita. Valtion ei tulisi siihen puuttua millään tavalla.
Räsäsen kohdalla voi kyllä nillittää siitä, että hänen raamatuntulkintansa on väärä tai että Raamattua ei pitäisi käyttää niin kuin hän käyttää. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Räsäsen raamatuntulkinta on monien kirkkojen virallinen opetus. Jos kyseinen raamatuntulkinta kielletään, kielletään noita kirkkoja opettamasta omaa oppiaan. Tämä olisi todella ennennäkemätön uskonnonvapauden rajoitus. Se ei muutu siitä miksikään, että olet itse eri mieltä kyseisestä raamatuntulkinnasta.
Siksi tämä on hyvin vakava uskonnonvapauskysymys. Jos Päivi Räsänen tuomitaan, se väistämättä rajoittaa uskonnonvapautta ja ihmisten perusoikeuksia. Tilanteen tekee vielä huolestuttavammaksi se, että syytetyn penkillä on Räsäsen lisäksi puhtaasti uskonnollinen toimija eli Luther-säätiön Juhana Pohjola, jonka toiminnassa ei ole samanlaista poliittista ulottuvuutta kuin Räsäsellä.
Jos Pohjola todetaan Räsäsen kanssa syylliseksi, kysymys kuuluu, voiko kukaan perinteiseen kristilliseen seksuaalimoraalin sitoutunut kirkko enää julkisesti opettaa oman oppinsa mukaisesti. Lopulta tässä väännetään oikeudessa siitä, määritteleekö valtio sen, mikä uskontojen mukaan voi olla syntiä ja mikä ei. Tämä on Suomen kontekstissa ennenkuulumatonta.
