Kirjoittanut
Juteltiin yhdessä kahvipöydässä messuissa käymisestä ja seurakunnan toiminnasta ylipäätään. Joku väitti, että papit eivät paneudu riittävästi tehtäviinsä. Toinen sanoi, että kuulee liikaa saarnoja, joista tulee se vaikutelma, että hoidetaan homma rimaa hipoen. Kolmas ihmetteli, että kun virsissä on vahva sanoma, miksei saarnoissa kuule samaa.
Meidän pappien puheita on helppo arvostella, varsinkin kahvipöydässä. Tietenkin on hyviä saarnoja ja huonoja saarnoja ja kaikkea siltä väliltä. Liike-elämän palveluksessa ollut sanoi, että siellä on aika tiukka seuranta tuotteiden laadun suhteen ja korjausliikkeitä tehdään nopeasti, jos joku ei toimi. Palautetta kerätään kaiken aikaa. Niinpä keksimme idean, jonka tarjoilen tässä vapaasti käytettäväksi.
Kirkkoihin pitäisi laittaa palautekaavakkeet. Jokainen saarna ja liturgia olisi kritiikin kohteena. Kaavakkeessa voisi olla asteikko, johon rastittamalla voisi heti antaa arvion kuulemastaan ja näkemästään. Siihen saisi myös kirjoittaa lausunnon omin sanoin. Nämä toimitettaisiin asianomaiselle papille ja niistä laadittaisiin raportti myös esimiehelle. Kaavakkeen täyttöohjeissa sanottaisiin, että kiitokset ja moitteet on kirjoitettava asiallisesti mutta rehellisesti. Myös rohkaisun antamiseen kannustettaisiin.
Tällainen toiminta olisi tietenkin aivan kamalaa. Joidenkin pappien heikko itsetunto romahtaisi miinukselle ja muutamat irtisanoutuisivat virastaan. Pitäisi perustaa pappien uudellenkoulutusorganisaatio. Keskinäinen kateus lisääntyisi ja toiset urkkisivat toisten pisteitä. Hyviä pisteitä saaneet haluaisivat suurempaa palkkaa ja jotkut kirkkoherrat alkaisivat katsella, onko vapaita kappalaisten paikkoja, joissa ehtisi paremmin valmistaa saarnansa. Parhaita saarnoja laitettaisiin nettiin ja niitä kopioitaisiin aina oikean vuosikerran tullen. Seurakuntalaiset hakeutuisivat niihin kirkkoihin, joiden papeista liikkuu huhuja, että nämä ovat saaneet silloin tällöin jopa maksimipisteet.
Uudistuksella on siis riskinsä. Liike-elämän mies kertoi, että heillä on myös riskienhallintamekanismi. Mitä se kirkossa olisi, sitä pitäisi kirkkohallituksen pohtia. Samalla se tai piispainkokous voisi antaa ohjeet palautekaavakkeen laatimisesta. Sen jälkeen vaan paperipinot ja kynät kirkkojen eteiseen ja toiminta käyntiin. Tai ehkä tätä varten pitäisi perustaa toimikunta, joka raportoi työstään kirkolliskokoukselle, joka sitten aikanaan antaa toimenpide-ehdotukset eteenpäin.
Saattaa olla, että kuuma kesäpäivä oli osittain syyllinen kahvipöytäkeskustelumme sisältöön. Kahvipöytäkomitea oli kuitenkin tosissaan siinä, että jotain pitäisi tehdä. Joten, kirkon tai seurakuntien päättäjät, ottakaa koppi ja tehkää.
