Kirjoittanut
Viime viikkoina olen seurannut kahta brittiläisen imperiumin keskellä kehittynyttä peliä. Pelivälineenä niissä molemmissa on pallo, joskin sen koko on peleissä erilainen. Jalkapallo ja snooker ovat molemmat ensivilkaisulla tylsiä, mutta tarkemmin seurattuina yllättävän kiehtovia pelejä. En ihmettele, että molemmista on tullut kansainvälisesti suosittuja.
Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji, jonka tapahtumia seuraa vähintään 3,5 miljardia ihmistä. Snooker on vähemmän tunnettu, mutta senkin suosio on kasvanut suuresti viime vuosikymmeninä, erityisesti television ansiosta. Väritelevision kehitys 1960-luvun lopulla mahdollisti potentiaalisen yleisön moninkertaistumisen. Suosion huippukohtana pidetään Dennis Taylorin ja Steve Davisin välistä vuoden 1985 MM-finaalia, jota seurasi 18,5 miljoonaa brittiä. Lajin suosio on kasvanut räjähdysmäisesti Aasiassa, erityisesti Kiinassa. Nykyisellään Kiinassa on 100.000 snooker-klubia ja yli 10 miljoonaa aktiivista harrastajaa.
Onneksi Kiinassa löytyy kysyntää myös kristillisyydelle. 1940-luvulla Kiinassa oli ehkäpä vain noin 4 miljoonaa kristittyä, mutta tänään heidän lukumääränsä on monikymmenkertainen. Tarkkaa kirjanpitoa kristittyjen kokonaismäärästä ei tiedä kukaan, mutta nykyisin arvellaan kristittyjen muodostavan vähintään 2-4% koko Kiinan väestöstä. Kasvupotentiaalia siis vielä löytyy. Joka ei vielä ole lukenut koskettavaa veli Yunista kertovaa kirjaa “Taivaallinen mies” (Päivä Oy, 2003), korjatkoon laiminlyöntinsä pikaisesti.
Tunnetuin avoimesti kristitty snookerin ammattipelaaja on vuoden 2005 maailmanmestari Shaun Murphy, joka tämän vuoden MM-kisoissa jäi hopealle. Murphy ei ole peitellyt vakaumustaan ja hänen kerrotaan maksaneen palkintorahoistaan kymmenykset paikalliselle seurakunnalle. Hän jakaa mielellään evankeliumin sanomaa ja on haastattelussa verrannut evankeliointia suklaarasiaan: “Tehtävämme ei ole saada ihmisiä pitämään suklaastamme, vaan meidän tulee vain jakaa omastamme ja katsoa mitä Jumala tekee ihmisten sydämissä.” Evankeliointi ei onnistu tyrkyttämällä, vaan pitämällä Kristuksen sanomaa esillä ja tarjoamalla ihmisille mahdollisuuksia kääntyä Jumalan puoleen.
Snooker on kieltämättä viihdyttävää katseltavaa television äärellä. Pallojen pussittaminen on todellisuudessa paljon vaikeampaa kuin vierestä katsoen kuvittelisi. Pelaajan tulee tarkasti miettiä tulevaisuutta jo seuraavaa lyöntiä pidemmälle. On ratkaisevan tärkeää pyrkiä sijoittamaan valkoinen lyöntipallo osuman jälkeen otollisesti. Nyt edessä oleva pallon pussitus on vain välivaihe kohti seuraavaa tilannetta. Samoin on kristillisessä vaelluksessamme. Meidän tulisi miettiä tarkoin tekojemme ja sanojemme vaikutusta. Me emme etsi tämän ajanhetken nautintoja, vaan kurottaudumme kohti ikuista voittopalkintoa. Kristittyjen aikahorisontti ulottuu iankaikkisuuteen.
Pelin nimi, “snooker”, tarkoittaa toisinaan pelissä syntyvää vaikeaa tilannetta, jossa pelaajan suora lyönti kohdepalloon on mahdotonta. Vastustajalle kertyvät ylimääräiset pisteet ovat tällöin hyvin todennäköisiä, ainakin aloittelijoiden pelissä. Elämässämme joudumme joskus “snookeriin”, umpikujaan. Ulospääsy vaikeuksien suosta tuntuu meistä mahdottomalta. Annettuaan lähetyskäskyn Jeesus lupasi: “Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt. 28:20). Kulkiessamme Jeesuksen seurassa, tähän lupaukseen luottaen, elämässämme on läsnä aina toivo ja turvallisuus. Elämämme, ja sen kuoppainen kulku, on suuremmassa kädessä, kun rakastava Jumala kantaa meitä hartioillaan. Umpikujia tai toivottomia tilanteita ei ole, sillä elämän tarkoitus avautuu iankaikkisuuden ja tulevan Jumalan valtakunnan horisontissa.
