Kirjoittanut
Kirjailija-luennoitsija, jonka sydän sykkii evankeliumille, parisuhteelle ja isovanhemmuudelle.”Oikea elämä on parasta viihdettä”, hoetaan TV-kanavalla. Viesti osuu ja puhuttelee, vaikka itse ohjelmatodellisuus ei istukaan tähän filosofiaan. Niin sanotun oikean elämän etsintä on trendikästä ja pakonomaista – ja tarjontaahan piisaa. Samaan syssyyn etsitään epätoivoisesti keinoja jaksaa olla elossa, toimia arjessa, sietää hätää ja hämmennystä. Ilmassa leijuu loppumaton paradoksi, kaikkea on, mutta mikään ei riitä. Yritetään astua yhä uusille rohkeille, paljastaville, repiville areenoille – jospa vihdoin löytyisi se oikea elämä.
Kristittynä katselen ja kuuntelen tätä maailman menoa huolestuneena ja hätääntyneenä, kokien myötähäpeää. Pinnallisuus ja typeryys huolettaa, kauniin ja puhtaan eliminointi harmistuttaa, ihmisten hurmioitunut hörhökäyttäytyminen jopa toisinaan huvittaa. Euroviisuissa tämä kaikki oli pelkistetysti näkyvissä ja kuultavissa. Kun kansa hurrasi, huusi ja buuasi, tuhannet sydämet kaiken näennäisen riemun takana itkivät kivusta, surusta ja merkityksettömyydestä. Laulujen sanoissa se tuli myös ilmi monella tasolla, ihmisen ikävä elämän tarkoituksen, oman itsen ja toisen ihmisen luo. Jäin katsomaan sielu kahtiajakautuneena. Toisaalta pohdin, kuka mahtaa voittaa, kenen esitys olisi musiikillisesti hyvää. Vain kaksi taisin kelpuuttaa.
Mitä me kristittyinä tähän kaikkeen sanomme, missä meitä ja ilosanomaamme tarvitaan? Vai nostammeko jo kätemme pystyyn? Ei missään tapauksessa! Olisi iso virhe jäädä vain voivottelemaan maailman pahuutta ja odottamaan apaattisina Jeesuksen paluuta. On kyse siitä, miten yhdistää terve nykyhetken arkiusko ja selkeä Raamatun viesti historian ajoista, joissa tunnistamme jotain lopullisen kammottavaa. Tosin meille on annettu rohkaisun sana nostaa päämme juuri tällaisina aikoina. Tiedämme sittenkin kuka on tulossa kaiken tämän inhimillisen kaaoksen keskelle. Miten tulkita oikein Raamatun sanaa näihin aikoihin ja ajan merkkeihin liittyen? Tarvitsemme lisää Raamatun sanan viisaita hengen opettajia sekä oman sydämen Jumalan Pyhän Hengen valaistusta.
Helluntaina annettiin Jeesukseen uskoville merkki viisaudesta ja voimasta. Herra ei jättänyt omiaan, ei häipynyt taivaallisiin hyläten meidät oman viisautemme varaan. Hän tiesi, ettemme tulisi selviytymään. Pyhän Hengen maailmanlaaja läsnäolo varmisti oikean elämän eväät ja suuntaviivat. Kun ihmisluonto taipuu pahan ansoihin, ainoa mahdollisuutemme on Jumalan läsnäolo juuri tässä ja nyt. Kun omat ajatukset alkavat kallistua typeryyden tielle, Herran henki avaa sielumme silmät ja kykenemme irrottatumaan ansoista. Se on tietoinen ratkaisu, joka on tehtävä joka päivä. Eilisen hyvällä hengellä emme selviä tänään. Pyhä Henki on aikaamme edellä ollen olemassa jo ennen aikaa. Jo alussa kaikki oli valmiina ja on yhä samalla tavalla meidän ja yhteiskuntamme kaaoksen keskellä.
Onko Pyhä Henki jokaisen noin vain ”löydettävissä”? Mitä se meiltä vaatii? Kenties on tahoja, joiden sanoissa kuuluu vaatimuksen henki. Ensin olisi oltava jotain näyttöä, merkkejä ihmisen tasolta. Sellaiseen en yllä eikä tarvitse. Jumalan kaikkivaltius liikkuu yhä vetten yllä, kaiken luodun yllä ja minä olen yksi niistä. Mielettömän suuri lahja ja etuoikeus elämän merkityksen kannalta. Pyhä Henki on Ylösnousseen Vapahtajamme arkivoima, tuki ja valo ottaa askeleita oman elämän kuvioissa, läheisten keskellä, kutsumuksessamme ja vaikuttaessamme maailmanlaajuisesti.
