Parisuhde on rakkauden harjoittelukenttä

Parisuhde on rakkauden harjoittelukenttä. Jos ihminen on varhain menettänyt rakkauden ja häpeä ja tyhjiö ovat vallanneet sisimmän, tulee valtava tarve saada sitä rakkautta, jota ei ole saanut vanhemmiltaan.

Jos tällainen ihminen aikuisena rakastuu, hänen varhaiset haavansa, häpeä ja tyhjiö tunnistavat mahdollisuuden löytää sylin sekä toipua ja saada huolenpitoa, kun toinen ihminen tulee lähelle. Lapsuudessa syntyneet haavat aktivoituvat rakastuessa ja muuttuvat tarpeiksi, jotka liittyvät vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen. Tämänkaltaiset tarpeet eivät kuulu parisuhteeseen. Jos tätä ei ymmärrä, haavat paiskataan puolison silmille, koska syntyy valtava tarve tulla rakastetuksi.

Tarve on niin suuri, koska siihen yhdistyvät lapsuuden kivut ja haavat. Tarve voi olla niin epätoivoinen, että se muuttuu vaatimukseksi: ”Puolison tehtävä on tehdä minut onnelliseksi.”

Ihminen heittää vastuun omasta itsestään toiselle. Hän takertuu toiseen, ripustautuu ja huomaa kuinka puoliso alkaa vetäytyä. Miksi? Koska vaatimus vie toisen sielulta vapauden ja sielu alkaa väistyä ja vetäytyä. Takertujalle tulee kokemus, että minut on hylätty. Hän alkaa syyttämään, vaatimaan ja vihaamaan puolisoaan. Hän sanoo, että et ole minulle riittävä, et kelpaa, hylkäät minut. Et anna minulle sitä mitä tarvitsen, olet paha.

Tällainen käytös karkottaa entisestään puolison läheltä. Silloin ihminen menettää juuri sen, mihin hän takertuu, ripustautuu ja vaatii. Jos takertuja ei ymmärrä, että se johtuu omasta toiminnasta, hän karkottaa toisen pois ja selittää tilanteen toisen huonoudella: Toinen ei riitä eikä ole tarpeeksi hyvä. Sitten hylkää tämän kelvottoman ja etsii uuden ihmisen, johon rakastuu. Sama kierre alkaa alusta.

Mikään ei muutu, koska takertuja tutkii aina toista eikä koskaan itseään, jolloin ei opi mitään itsestään. On ymmällään ja ihmettelee, miksi ihmiset ovat näin pahoja. Miksi KAIKKI kohtelevat minua näin huonosti. Tämä kierre ei lopu ennen kuin siirtyy toisen tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Kun tutkii itseään, löytää pelottavia piirteitä, keskeneräisyyttä ja heikkoutta. Mitä syvemmälle uskaltaa itseään katsoa, sitä helpompi on kunnioittaa toista.

Toisen kunnioittaminen syntyy siitä, että uskaltaa katsoa omaa keskeneräisyyttään, kun taas kyvyttömyys kunnioittaa toista paljastaa oman ohuen itsetuntemuksen Joka on saanut paljon anteeksi, rakastaa myös paljon. Se tarkoittaa sitä, että ihminen uskaltaa katsoa omaa keskeneräisyyttään, heikkouttaan ja avuttomuuttaan ja silti antaa anteeksi itselleen. Hyväksyy itsensä ja keskeneräisyytensä.

Silloin kun hyväksyy keskeneräisyytensä, hyväksyy myös toisen keskeneräisyyden, koska ne samat asiat on nähnyt myös itsessään. Ei tarvitse enää tuomita, halveksia eikä hylätä koska hyväksyy itsensä. Tätä tarkoittaa, että rakastaa paljon. Kaikista tärkeintä parisuhteessa ja kaikissa ihmissuhteissa on se, että kunnioittaa toista. Mitä siinä tapahtuu, kun kunnioitan sinua? Silloin kunnioitan sitä, että sinun sielusi on vapaa enkä minä aio sitä muuttaa enkä vaatia siltä mitään. Sinä saat olla sinä ja minä saan olla minä.

Tämän oivaltaminen purkaa kaiken epäterveen ripustautumisen ja takertumisen synnyttäen terveen erillisyyden. Kaksi ihmistä seisoo rinnakkain, mutta eivät enää sisäkkäin. Kaksi ihmistä on saavuttanut erillisyyden ja voi vapaana liikkua ja kokea syvää yhteyttä. Silloin on koko ajan valmis antamaan toisen mennä. Ei pyri hallitsemaan. Ei vaadi rakkautta. Ei yritä takoa siitä toisesta äitiä, jonka tulisi nyt rakastaa minua. Erillisyys mahdollistaa liittymisen.

Lopputuloksena saat sen mistä luovut, mutta menetät sen mihin takerrut. Liittyminen toiseen johtaa turvaan koska se synnyttää läheisyyttä ja yhteyttä. Vain siinä, missä on syvä turva voi olla heikko ja totta ja uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa. Tämä on mahdollista vain rakkaudessa.

Rakkaus luo minut persoonaksi, siksi ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi, joka minä syvällä sisimmässäni olen. Rakkaus tekee sen siksi, että minun sisääni on valettu niin suuri turva, että uskallan seistä yksin. Voi luopua itse rakennetusta turvasta ja hypätä kuiluun, jossa elämä tapahtuu. Siellä kuilussa et voi enää hallita. Olet menettänyt kontrollin eikä sinun enää tarvitse roikkua kuilun reunalla eikä filosofoida ja järkeillä vaan voit hypätä. Mihin hyppäät? Hyppäät elämään. Hyppäät kannettuna olemiseen.

Teksti: Malla Tanner
Kuva: The Phobe/Unsplash