Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Kaikki vähänkin jääkiekkoa seuraavat tai heidän lähisukulaisensa tietävät, että Oulun Kärpät hävisivät ratkaisevan jääkiekko-ottelun lahtelaiselle Pelicansille hiljaisen viikon maanantaina. Näin Pelicans teki kiekkohistoriaa Lahdessa, kun se nousi ensimmäistä kertaa SM-liigan mitalipeleihin. Jan Latvala, joka on kertonut kristillisestä vakaumuksestaan myös Seurakuntalaisessa, teki maanantaina ottelun ensimmäisen maalin. Ne jotka eivät tiedä tarkkaa lopputulosta, voivat lukea sen netistä tai sanomalehtien urheilusivuilta, sillä kristillisessä mediassa ei tunnetusti olla kiinnostuneita urheilusta.
Hiljaisen viikon suuri nimi Lahdessa on myös Johann Sebastian Bach, jonka musiikki ja varsinkin suuret passiot soivat pääsiäisenä tavallista enemmän. Palmusunnuntaina lahtelainen Bach-kuoro ja kamariorkesteri Refugium musicum esittivät Saara Aittakummun johdolla vuonna 1722 sävelletyn Johannes-passion. Keskiviikkona vuorossa on Sinfonia Lahden sekä Dominante- ja Laulupuu-kuoron esitys Matteus-passiosta. Kapellimestarina on Andreas Spering.
Johannes-passio kestää noin kaksi tuntia, Matteus-passio vielä enemmän, kolme ja puoli tuntia. Mikä saa nykyajan kiireisen ihmisen istumaan kovalla kirkon penkillä saman viikon aikana yli viisi tuntia? Yliluonnollinen, ajan tajun pyyhkäisevä, luihin ja ytimiin tunkeutuva musiikki ja Raamatun inhimillinen ja jumalallinen sanoma.
Passioiden ihmistyypit katsovat meitä peilistä. Näemme Pilatuksessa poliitikon, joka horjuu totuuden ja kansansuosion kaltevalla pinnalla – ja lipeää lopulta vastuusta pesemällä kätensä. On pelkäävät ja nukkuvat opetuslapset, itkevät naiset ja Mestarinsa kavaltava Juudas. Suuri rooli on Pietarilla, jonka uhon, Jeesuksen kieltämisen ja katumuksen kyyneleet Bach on kuvannut sykähdyttävän yksityiskohtaisesti musiikissaan. Esimerkiksi Johannes-passiossa Pietarin itkusta kertovassa resitatiivissa tenori laulaa venyttäen sanaa ”weinete” (itki) hyvin vaikuttavasti. Surullisimpia ja kauneimpia viulusooloja mitä tiedän, on Matteus-passiossa samaa Pietarin itkua koskeva vaikerrus. Mitä enemmän teoksiin tutustuu, sitä enemmän Bachin nerous yhdistää musiikki ja sanoma avautuvat.
Passiot eivät vain kerro evankeliumien tapahtumia, vaan ne julistavat. Pietarin kohtalo kutsuu meitäkin katumaan syntejämme, kun Johannes-passion kuoro laulaa koraalissa: ”Jeesus, katso myös minuun, kun en tahdo katua tekojani. Kun olen pahaa tehnyt, liikuta omaatuntoani.”
Tulevat viikot näyttävät, kuinka pitkälle Pelicansin liihotus kantaa. Vuoden parin päästä kukaan ei enää muista, miten lahtelaisten kävi jääkiekossa. Bach on pitänyt pintansa jo lähes kolmesataa vuotta.
