Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Ensimmäinen peli, jota olen pelannut, oli Prince of Persia. Seurustelin puolisoni kanssa tuolloin Filippiineillä, ja pelin pelaaminen oli tapa viettää aikaa yhdessä. Oli haastavaa päästä vaativalta tasolta toiselle, ja usein jäimme kiinni samaan jännittävään kohtaan, jossa piti päästä edestakaisin liikkuvien terien läpi.
Huvitus, ajanviete, kavereiden kanssa mukanaolo, jännitys… Näihin teemoihin voisi kiteyttää digipelaamisen motiivit.
Suomi on pelimaa
Viime syksyn aikana haastattelin suomalaisia nuorisotyönohjaajia ja pelimaailman tutkijoita kristillisestä toimijuudesta digitaalisen pelaamisen maailmassa. Suomella on pelimaailmassa vahva tausta; meillä pelikulttuuri on yli 40 vuotta vanhaa, alkaen 1980-luvun Commodore 64sta. Konsoli- ja tietokonepelaamisen jälkeen pelaaminen siirtyi kosketusnäyttöisiin kännyköihin ja samalla arkipäiväistyi.
Suomessa on kehitetty monia mielenkiintoisia ja luovia pelejä, joista kenties Angry Birds on tunnetuin. Pelaajat pääsevät tutustumaan toisiinsa ja pelaamaan keskenään vuosittain järjestettävissä Assembly-tapahtumissa.
Mutta kristillinen pelimaailma Suomessa on melko pieni, eivätkä kristilliset toimijat näyttäydy pelimaailmassa. Haastateltavani olivat yhtä mieltä siitä, että digitaalista pelaamista kannattaa hyödyntää osana kirkon nuorisotyötä. Muutama kirkon nuorisotyöntekijä jo tekeekin niin, järjestää peli-iltoja tai -viikonloppuja nuorille. Näissä tapauksissa digitaaliset pelit saattavat toimia sekä kohtaamispaikkana että sisäänheittäjänä seurakuntaan.
Vapaissa suunnissa kehitellään CrossFire-toimintaa, jossa yhdistyy pelaaminen, hartaus ja pelieettisten kysymysten käsittely. CrossFire kehittelee parhaillaan käsikirjaa pelaamiseen liittyvän pienryhmätoiminnan ympärillä. Pelaamisessa ryhmät kehittyvät ja käyvät jopa seurakuntien välisiä e-urheilumittelöitä.
Atlantin toisen puolen tilanne
Yhdysvalloissa kaikki on suurta ja mahtavaa, niin kristillinen pelaaminenkin. Markkinat ovat Suomea paljon suuremmat, ja rahoitusta kristillisten pelien kehittämiseen löytyy. Siellä on kehitetty jo 1990-luvulta lähtien raamattuaiheisia pelejä. Haastattelemani henkilöt toivat esiin pelin nimeltä That Dragon, Cancer pelinä, joka auttaa ymmärtämään kristityn näkökulmaa ja on siten hengellinen.
Yhdysvalloissa kristillinen pelimaailma on teini-iässä eikä siis enää aivan aluillaan, ja kirkollisesta suuntauksesta riippuen suhtautuminen digitaaliseen pelaamiseen vaihtelee. Kuluneen kymmenen vuoden aikana tilanne on muuttunut positiiviseen suuntaan varsinkin millenniaalien eli Y-sukupolven kasvettua aikuisiksi ja ymmärrettyä digitaalisuuden hyödyn.
Heistä yhä useammat kristityt haastateltavieni tavoin ajattelevat että ”Jumala voi toimia myös digitaalisessa maailmassa”. Mutta suurin ongelma kirkollisissa piireissä on ”kuinka luoda kristillistä pelitoimintaa?” tai ”löytyykö kristilliseltä seurakunnalta mielikuvitusta?”
Paitsi nuorten saavuttamista varten, Yhdysvalloissa on huomattu pelillisyyden auttavan myös vammaisten tavoittamisessa. Kirkoilla on ollut vaikeuksia rakentaa siltaa vammaisryhmiin päin, mutta pellillisyydellä on mahdollisuuksia tavoittaa heitäkin.
Yhdysvalloissa on ainakin yritystä kehittää pelimaailmaa kristilliseltä pohjalta. Kristittyjä toimii striimaajina ja muodostamassa peliseurakuntia. Kristityt haluavat osoittaa, että he välittävät peleistä innostuneista nuorista. On perustettu yhteisö nimeltä Love Thy Nerd, LTN, johon voi tulla mukaan ja osallistua muiden kristittyjen kanssa pelitapahtumiin Yhdysvalloissa ja tutustua muihin kristittyihin pelinörtteihin.
On myös tukiverkostoja niille, jotka haluavat kehittää omia kristillisiä pelejään ja striimejään, kuten TACO Network ja suoratoistopalvelu Twitchissä toimiva XtianNinja. Kristittyjä toimii viestintäalusta Discordissa ja suoratoistopalvelu Twitchissä striimaajina, ja välillä he vetävät jopa raamatuntutkistelun pelikommentoinnin välissä.
Lux Digital Church on pelaajien kehittelemä digitaaliselta pohjalta toimiva kirkko pelaajille. Lux-kirkolla on suora jumalanpalvelus Twitch-alustalla, mutta he ovat parhaiten tavoitettavissa Discord-alustalla.
Mihin suuntaan nuorisotyössä?
Ennen vanhaan valitettiin, että nuoret viettävät liikaa aikaa kadulla ja ulkona hengailemassa. Nyt kun he ovat siirtyneet sisätiloihin peliensä äärelle, heistä valitetaan, että he ovat aina sisällä.
Pelaamisessakin tulee olla kohtuus, kuten missä tahansa harrastuksessa. Sen vuoksi kristillisessä nuorisotyössä Suomessa ohjaajat muistuttavat nuoria levon, terveellisen ravinnon ja liikunnan tärkeydestä.
Digitaalinen pelaaminen on tullut jäädäkseen, aivan samoin kuin aikoinaan on tullut mikä tahansa media – radio, televisio, internet, pelikonsolit ja kännykät. Meistä itsestämme riippuu, miten siihen asennoidumme, tuomiten vai rakastaen. Nuoret tarvitsevat tässäkin turvallisia aikuisia lähelleen.
Entä lähetystyössä?
Kenties suurin saavuttamaton ”kansanryhmä” nykymaailmassa ovat digipelaajat. Kaikkiaan 3,2 miljardia pelaajaa muodostaa valtavan kulttuurisen ryhmän, joista suurin osa on saavuttamatta evankeliumille.
Kysymyksenasettelu pelialan ja lähetystyön yhteenliittymästä syntyi Sansassa jo vuosia sitten. Pohdinta siitä, mikä voisi olla pelillisyyden ja lähetyksen suhde, on etsinyt uomiaan. Tämä etsintä on johtanut alustaviin tuloksiin, jossa kristillisen kirkon nähdään ottavan viisaasti vastaan pelikulttuurin yhteisöllisyys ja kommunikaatiokanavat.
Vaikka pelimaailma olisi itselle vieras, on todettava, että tämä on jotain, jolta lähetys ei voi ummistaa silmiään. Jumalan sanaa tulee viedä sinne, missä ihmiset ovat. Pelimaailmassa on oma kulttuuri, kieli ja kommunikaatiokanavansa. Siellä keskustelevat oikeat ihmiset omien kysymystensä kanssa.
