Kirjoittanut
Kirjoittaja työskentelee toiminnanjohtajana Medialähetys Sanansaattajissa, joka on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallisista lähetysjärjestöistä.Koska olen Sansan toiminnanjohtajan tehtävässä vielä sangen uusi, niin en tunne vielä kaikkia kumppaneitamme riittävän hyvin. Henkilökohtaisen yhteyden syntymisen vuoksi minun on tärkeää matkustaa, kohdata ja tutustua kumppaneihimme.
Erityisesti Aasiassa on tärkeää, että joku molemmille tuttu esittelee uudet ihmiset toisilleen. Tämä helpottaa esikohtaamista ja yhteyden syntymistä. Tutustumme toisiimme, vahvistamme työyhteyttä, syömme ja rukoilemme yhdessä.
Kun olemme kohdanneet muutaman kerran, syntyy työssä tarvittavaa luottamusta ja henkilökohtaista suhdetta. Tämä mahdollistaa onnistuvat etäpalaverit ja työn kehittämisen oikeaan suuntaan. Lopulta organisaatioiden välinen yhteistyö perustuu siihen, että niiden johto tuntee ja on oppinut luottamaan toisiinsa.
Olin hetki sitten johtamiseen liittyvässä koulutuksessa Yhdysvalloissa. Koolla oli Trans World Radion (TWR) alueellisia ja työaloista vastaavia johtajia sekä muutama muu tuon organisaation ulkopuolelta kutsuttu. Olin näiden muiden joukossa kutsuttuna mukaan. Tunsin kiitollisuutta saamastani kutsusta sekä yhdessä kuljetusta matkasta ja mahdollisuudesta oppia lisää muutosjohtamiseen liittyviä näkökulmia. Samalla tutustuin TWR:n ihmisiin, jotka kantavat tuossa organisaatiossa johtamisvastuuta sen eri työalueilla ja maissa.
Päättelimme vuoden etäkoulutusten sarjaa kohdaten viimein kasvotusten. Koulutus oli hyvin antoisa. Esimerkkikertomukset liittyivät medialähetystyön, muutosten ja johtamisen haasteisiin. Niiden pohjalta keskustelimme, haimme ratkaisuja ja työskentelimme. Työskentelyä ohjasivat kokeneet konsultit, jotka ovat auttaneet suuria, satojen miljoonien dollareiden liikevaihtoa pyörittäviä, yrityksiä.
Suomen sijainti ja Nato-jäsenyys kiinnostavat maailmalla
Olen huomannut matkoillani, että eri taustoista tulevat ystävämme ja kumppanimme ovat kiinnostuneita Suomesta, sijainnistamme ja aika tuoreesta Nato-jäsenyydestä. Tuossa edellä mainitsemassani johtajuuskoulutuksessa eräs eteläamerikkalainen kysyi minulta ruokailun yhteydessä, että pelottaako teitä Suomessa nyt, kun tilanne näyttää muuttuvan ja teillä on niin pitkä raja Venäjän kanssa.
Hänen kysymyksensä oli ilmeisesti pyörinyt myös muiden mielissä, sillä muut pöydässä olleet lopettivat keskustelunsa ja kääntyivät katsomaan minua. Pöytään laskeutui odottava tunnelma.
Vastasin kysyjälle, että toki jotkut voivat pelätä, mutta en kuvaisi yleistunnelmaa Suomessa pelokkaaksi. Tunnemme toki painetta, mutta samaan aikaan olemme varautuneita. Avasin tätä näkökulmaa kertomalla aika laajasti mitä tarkoitan, kun sanon, että olemme varautuneita.
Suomessa on läpi vuosikymmenten säilytetty yleinen asevelvollisuus. Jokainen suomalainen mies on saanut sotilaskoulutuksen ja tietää suunnilleen missä joukko-osastossa palvelee ja minkälaisia aseita käyttää, jos tilanne meidät pakottaa kansakuntana puolustautumaan. Eri aselajit ovat harjoitelleet yhdessä toimimista ja kertausharjoituksia on lisätty.
Maanpuolustustahto, asevoimat ja varautuminen
Suomessa maanpuolustustahto lienee lähellä maailmanennätystasoa, sillä suunnilleen 80 prosenttia suomalaisista on valmis puolustamaan maatamme aseellisesti, vaikka lopputulos olisi epävarma. Ukrainan sodan alettua suomalaiset naiset ovat ilmoittautuneet yhä suuremmissa määrin palvelemaan vapaaehtoisina Suomen armeijassa.
Läpi vuosikymmenten Suomi on ylläpitänyt ja kehittänyt asevoimiaan. Meillä on Pohjois-Euroopan vahvin tykistö, modernit ilmavoimat ja voimme varustaa yli 280 000 sotilasta taisteluihin. Heidän lisäkseen meillä on noin 600 000:n reservi, joka voidaan ottaa käyttöön. Yhteiskunnassa on myös laajat valmiussuunnitelmat, joita harjoitellaan ja joiden avulla yhteiskunnan toimintaa voidaan koordinoida ja säätää käsillä olevien haasteiden mukaiseksi.
Suomalainen yhteiskunta ja sen kaupungit on rakennettu sellaisella tavalla, että maan alle rakennetut urheilu- ja parkkitilat voidaan nopeasti muuttaa väestönsuojiksi. Jokaisessa suuremmassa asuintalossa pitää olla väestönsuoja. Meillä on monenlaisia varmuusvarastoja ja olemme täydentäneet ase- ja ammusvarastomme tilanteen vuoksi. Monet suomalaiset teollisuuslaitokset voidaan muuttaa nykyisistä tuotantosuunnistaan tuottamaan sodassa tarvittavia aseita, ammuksia sekä erilaisia välineitä ja tarvikkeita.
Yhteiskuntamme eri toiminnot voidaan liittää yhteen toimimaan mahdollisimman tehokkaasti poikkeusolosuhteissa. Tätä myös harjoitellaan. Nato-jäsenyyden lisäksi meillä on erilliset suorat puolustussopimukset sekä Yhdysvaltojen että Iso-Britannian, Hollannin, Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa.
”Vau”, ”uskomatonta”, ”vaikuttavaa”
Vastasin kuulemaani kysymykseen siis sangen laajasti. Sanoin, ettei meitä suoranaisesti pelota, vaikka toki tunnemme paineen, johon olemme varautuneet vastaamaan omalla suomalaisella tavallamme. Kun kerroin miten yhteiskuntamme on rakennettu toimimaan sekä rauhan että erilaisissa poikkeustilanteissa, kuulin moneen kertaan huokauksia: ”vau”, ”uskomatonta” ja ”vaikuttavaa”.
Kertomastani tuli paljon lisäkysymyksiä, ja siksi kerroin historiastamme, toisesta maailmansodasta, aluemenetyksistä, täysin poltetusta Lapista, jälleenrakentamisesta sekä sotakorvauksista, joiden myötä maamme teollistui ja nousi vähitellen agraariyhteiskunnasta teollistuneeksi maaksi. Nykyisin olemme tutkimusten mukaan maailman onnellisin maa.
Ehkä pohjoiset olosuhteet ovat meitä kohtaan vaativat, mutta ne samalla lisäävät kansallista kestokykyämme, tyytymistä vähän vähempään ja varautumisen kulttuuria. Olemme myös käsitelleet kansallisia traumojamme. Toki keskuudessamme on katkeruuden juuria viime sotien ja vastaavien jäljiltä, mutta silti hallitsevana ajatuksena on halu elää rauhassa kaikkien kanssa niin pitkään, kuin se on mahdollista.
Tämän tiivistänee aika hyvin Roomalaiskirjeen ajatus:” Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.” (Room. 12:17-18)
Rauhaa rakastava kansa
Korostin sitä, että olemme rauhaa rakastava kansa, emme ole tai halua olla uhka kenellekään. Vuosikymmenten aikana olemme auttaneet ja rahoittaneet Venäjää esimerkiksi rakentamalla Pietariin suuria vedenpuhdistamoja sekä vastaavia, koska Itämeri on meille yhteinen. Pienenä maana olemme auttaneet suurempaamme ja eläneet sovussa.
Toivomme ja toimimme sen mukaan, ettei meidän koskaan tarvitsisi mobilisoida sodanajan joukkojamme sekä laajaa reserviä, muuttaa maan alle sijoitettuja tiloja väestönsuojiksi ja tuotantolaitoksiamme tuottamaan aseita, ammuksia ja muita sotatarvikkeita. Mahdollisen uhkan realisoituessa olemme kuitenkin varautuneet tekemään niin.
Olen kainuulaisen sotaorvon ja Karjalan evakon poika.
Avasin keskustelukumppaneille myös omaa ja monien muiden suomalaisten taustaa. Olen kainuulaisen sotaorvon ja Karjalan evakon poika. Isoisäni antoi henkensä puolustaessaan maatamme, talvisodan viimeisenä päivänä vuonna 1940. Olen seissyt Kuhmossa isoisäni sankarihaudalla, käynyt armeijan ja sitoutunut puolustamaan maatamme.
Vanhempani tekivät työtä, saivat mahdollisuuden opiskella ja tarttuivat siihen. He antoivat pojilleen rakkautta sekä mallin tehdä työtä, opiskella ja toimia paremman tulevaisuuden eteen. Isäni tiesi ja oli aikanaan pieni osa valtiomme monitahoista varautumista. Hän näki, miten voimalaitoksemme rakennettiin käyttämään kahta tai useampaa polttoainetta, jotta poikkeustilanteissa huoltovarmuutemme olisi paremmalla tasolla.
Olemme tottuneet tekemään työtä ja rukoilemaan
Olemme tottuneet Suomessa tekemään työtä ja rukoilemaan. Kannamme vastuuta, olemme valmiita maksamaan hintaa kansakuntamme tulevaisuuden puolesta ja sopeutumaan, jos historian kulku meiltä sitä tulevaisuudessa vaatii.
Kerroin kansainvälisille ystävilleni, etten ole niin huolissani ulkoisesta paineesta, mutta olen huolissani siitä, että kansalliset Raamattuun laajasti perustuvat arvomme ovat rapautumassa. Kansallinen turvallisuutemme ei ole lopulta Nato-jäsenyydessä, kansainvälisissä puolustussopimuksissa kumppaneittemme kanssa tai missään muussakaan inhimillisessä tekijässä tai kansallisessa varautumisessa, vaikka ne ovatkin äärimmäisen tärkeitä. Meidän turvamme on lopulta vain ja ainoastaan ikiaikaisessa Jumalassa, jota kumarramme, rukoilemme ja kunnioitamme.
Viime sotien aikana rintamilla kovimmatkin rukoilivat, kotirintamalla ja erilaisissa tehtävissä palvelleet rukoilivat. Rukous, Jumalan armo ja periksiantamattomuus säilyttivät itsenäisyytemme.
Päätin vuodatukseni siteeraamalla psalmin 34 ajatuksia: ”Sinä (Herra) olet minun kallioni ja pakopaikkani. Sinä johdatat ja ohjaat minua, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinä päästät minut verkosta, jonka viholliseni ovat virittäneet eteeni. Sinä olet minun turvani. Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.”
Tiedämme lunastajamme, syntiemme anteeksiantajan ja todellisen turvakalliomme olevan Jeesus Kristus. Muuta nimeä, jossa pelastumme ei ole meille annettu.
Tunnemme paineen, mutta pelätä ei tarvitse
Lähtiessäni ruokapöydästä rukoilin mielessäni maamme, kansamme ja kaikkien maailman kansojen puolesta. Teemme yhdessä kansainvälisten kumppaniemme kanssa medialähetystyötä, jotta kansat voisivat sisäisesti ja ulkoisesti kohdata rauhan Jeesuksessa Kristuksessa.
Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhan ruhtinas, kuten Jesajan kirjan luvussa yhdeksän todettaan. Hänessä kumpuaa tämän maailman todellinen muutosvoima ja mahdollisuus saada sodat ja ihmisten väliset vihamielisyydet päättymään.
Voimme tuntea tämän maailman tuottaman paineen, mutta meidän ei tarvitse elää pelossa. On kuitenkin viisasta olla ajallisesti ja iankaikkisesti valmiina sekä varautuneita kaikkeen yksilöinä ja kansakuntina.
Suostutaan Jumalan rakkauden kohteeksi, sillä täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Jumala on kansamme ja sinun turvakalliosi. Pysytään tässä ja otetaan Paavalin ajatus osaksi elämänasennettamme:” Jos elämme, elämme Herran omina, ja jos kuolemme, kuolemme Herran omina.” (Room. 14:8)
