Kirjoittanut
Kirjoittaja on Parempi avioliitto ry:n toiminnanjohtaja.Hallituksen tällä viikolla kaatama perhelakipaketti osui arkaan paikkaan. Kotihoidontuen jakaminen molempien vanhempien kesken pakolla jakoi jälleen kansan kahtia. Lakipakettia sekä kannatettiin että vastustettiin tasa-arvoon, valinnanvapauteen ja rahaan vetoamalla. Perhelain uudistamista seurattiin tarkkaan siksi, että se koskettaa vuorollaan miltei jokaista suomalaista. Kaikilla meillä on kokemus jonkinlaisessa perheessä elämisestä.
Valinnanvapaus on tehnyt työn ja perheen yhteensovittamisesta haastavampaa. Koska yhtä kaikille sopivaa mallia ei ole, jokainen pari joutuu neuvottelemaan oman kodin seinien sisäpuolella, mikä on juuri meidän perheelle parhaiten sopiva ratkaisu. Tilastojen valossa näyttäisi siltä, että käytännöllisimpänä pidetään klassista mallia, jossa isä tienaa rahat ja äiti hoitaa pienet lapset kotona. Tasa-arvon nimissä tähän yritettiin saada muutos. Perheiden vapaaseen päätösvaltaan sekä rahan puutteeseen vetoamalla laki kaatui.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kotityön ja palkkatyön välinen ristiriita on yksi niistä isoista kysymyksistä, joka synnyttää useissa perheissä polemiikkia. Kaikki ei voi olla kohdillaan, kun niin monessa pikkulapsiperheessä vanhemmat päättävät jatkaa elämää eri osoitteissa. Avioliittotyössä saadun kokemuksen perusteella näyttäisi siltä, että molempien vanhempien kokoaikatyössä olemista edellyttävä kokonaispaketti on perheen hyvinvoinnin näkökulmasta liian tiukka. Aika ei meinaa riittää tärkeisiin yksilöllistä kasvua ja elämän leppoisuutta ylläpitäviin puolisoiden välisiin kohtaamisiin. Talouden ehdoilla pyörivä arjen karuselli työntää keskipakoisvoiman lailla isää, äitiä ja lapsia eri suuntiin.
Tässä kohtaa arvot astuvat peliin. Mitä lähempänä yhteiset päämäärät ja niitä ohjaavat merkitykset ovat, sitä paremmat edellytykset parilla on yhteisen onnen rakentamiseen. Tämäkään ei aina vielä riitä. Esimerkiksi kristillinen vakaumus itsessään ei tee suhteesta hyvää tai pelasta karille ajautunutta liittoa. Oman kokemukseni mukaan osa-aika- ja etätyön tekemisen mahdollisuus keventää perhe-elämää pikkulapsivaiheessa. Se tuo perheelle kaivattua lisätuloa ja pitää työelämän syrjässä kiinni. Yhteistä aikaa on, jos ei anna työn viedä täysin mennessään. Tärkeintä on kokemus siitä, että perhe on molemmille vanhemmille tärkeä. Selkeä keino sen osoittamiseen on puhuminen, kuunteleminen ja yhdessä tekeminen. Ja tähän ketään ei voi pakottaa, vaan ne syntyvät oman valinnan seurauksena.
