Kirjoittanut
Kirjoittaja on Oulun Karjasillan seurakunnan pappi ja Toivon Päivän juontaja.Disneyn klassikkopiirretty Peter Pan alkaa hurjalla takaa-ajokohauksella. Erikoisen vimmatusta hyppelystä tekee se, että Peter Pan jahtaa roiston sijasta omaa varjoaan. Vasta varjon kiinni saatuaan nuoriherra Pan tuntee itsensä kokonaiseksi ja rauhoittuu.
Peter Pan ei yritä saada otetta varjoonsa ihan sattumalta, vaan lastenklassikon taustalla on vahva syvyyspsykologinen viisaus: Ihminen, joka ei tunne omaa varjoaan käyttäytyy holtittomasti. Ja mitä vähemmän olemme tietoisia varjostamme, sitä enemmän saamme aikaan tuhoa itsessämme ja ympäristössämme.
Jokaisessa meissä pesii siis oma hallitsematon maailma, pimeä puoli, jota juutalais-kristillisessä maailmassa nimitetään perisynniksi. Perisynnillä tarkoitan tässä ihmisrotuun kuuluvaa taipumusta ajatella itseä ennen muita. Siihen liittyy myös piittaamattomuus omien tekojen seuraamuksista ja tietämättömyys omista salaisista motiiveista.
Miten oman varjonsa voisi Panin tapaan saada kiinni? Koska oman varjomme aiheuttamat seuraukset näkyvät itsessämme ja läheisissämme vasta jälkikäteen, kannattaa varjoihin tutustuminen aloittaa tutkimalla rehellisesti omaa elämänhistoriaa. Onko elämässäni ollut vaiheita, jolloin olen pyrkinyt hyvään, mutta saanut pahaa aikaan? Luultavasi juuri siellä lymyilee oman sielun pimeä puoli.
Tärkeätä on muistaa, ettei oma varjomme ole pelkästään paha asia. Se on vain osa sielumme tiedostamatonta energiakimppua, joka hallitsemattomana saattaa johtaa hurjiin tekoihin. Ihmiselämän tärkein tehtävä onkin ”mennä itseensä” ja katsoa omaa pimeyttä silmästä silmään. Omissa sielun luolissa kannattaa viipyä niin pitkään, että silmät tottuvat hämärään. Nimittäin sieltä kumpuaa sielun voima, vapaus ja rauha.
Ihmisen perimmäinen tehtävä ei ole hyvyyden tavoittelu, vaan omien varjojen tutustumisen kautta syntyvä aito yhteys omaan itseensä. Ja sitä yhteyttä kutsutaan eheydeksi.
