Kirjoittanut
Olen seinäjokinen Vapaakirkon hallituksen puheenjohtaja. Kristillisiä harrastuksiani ovat mm. Israel-työ, jota teen oman kirkkokuntani ohella myös Israelin Ystävien liittohallituksessa sekä Kristillinen teatteriyhdistys Kristy, jossa olen pari kymmentä vuotta näytellyt ja pari näytelmää olen itsekin teatterille kirjoittanut. Siviilissä olen sairaanhoitopiirin johtaja, sairaalaneuvos, ns. soteveteraani, kymmenen vuotta soteuudistusta tehnyt ja siinä myös omat traumani hankkinut. Yhden vaimon mies, kahden aikuisen tyttären isä ja yhden tyttären tyttären ja yhden tyttären pojan ukki. 68-kertainen maratonin juoksija.Eilen juonsin Seinäjoen uudessa vapaakirkossa Israel-tilaisuuden. Meillä vieraili Michael ”Micky” Yaron, pastori Rishon LeZionista Israelista. Yaronin puheen tulkkasi Vapaakirkon juutalaistyön työryhmän puheenjohtaja Kari Teittinen. Musiikkiohjelmasta vastasi erinomainen Kurikan helluntaiseurakunnan kuoro, jonka kykyä laulaa hepreaksi Yaron ihasteli moneen otteeseen.
Yaronin ensivierailu uudessa kirkossamme sai minut muistelemaan sitä, miten Micky tuli varsin tiiviiseen työyhteyteen Vapaakirkon kanssa. Tätä yhteyttä on nyt rakennettu toista kymmentä vuotta. Luulen, että monet vapaakirkolliset kokevat Mickyn yhdeksi meistä.
(Yaronin vaiheista ja ajatuksista Päivä Osakeyhtiö on julkaissut kirjan Iloa tuhkan sijaan. Suosittelen!)
Vapaakirkon Israel- ja juutalaistyötä pohdittiin perusteellisemmin viime vuosikymmenen puolessa välissä. Kirkkokunnassa oli tyytymättömyyttä siihen, että meillä ei ollut omaa Israel-työtä, vaan toiminta tapahtui eri järjestöjen kautta: mm. Israelin Ystävien, ICEJ:n ja Israelin Ystävyysseuran kautta. Silloin tulimme siihen johtopäätökseen, että Vapaakirkko lähtee osana lähetystyötään tavoittamaan myös juutalaisia, mutta Vapaakirkon strategia ei ole lähettää lähetystyöntekijöitä Israeliin, vaan tukea Israelissa jo olevia seurakuntia.
Olin yksi niistä, jotka miettivät sopivia yhteistyökumppaneita kirkollemme. Olin pari kertaa kuullut Yaronin puhuvan, kun hän kiersi Suomea Israelin Ystävien kiertueilla.. Hänen julistuksensa ei ollut miltään osin ristiriidassa sen kanssa, minkä vapaakirkollisena koin oikeaksi ja hyväksi: selkeää evankeliumia, mutta maltillisesti puhuttuna. Micky ei ollut tullut Israel-teologia kärkenä, vaan hänen julistuksensa kärki oli Jeesus. Sittemmin kyllä olen havainnut, että tarvittaessa hän hallitsee myös Israel-näkökulman.
Myös moni muu, mm. Hangon pastori Kauko Laaksamo, joka oli muutaman vuoden kollegani Israelin Ystävien liittohallituksessa, antoi hyvän todistuksen Yaronista. Niinpä päädyimme vastaperustetussa juutalaistyön työryhmässä selvittelemään tarkemmin, olisiko Yaron se, jonka Jumala oli ajatellut meidän kumppaniksemme.
Taisi olla 2005, kun Israelin Ystävien Kankaanpään konferenssin yhteydessä kävimme Mickyn kanssa puolisalaisen keskustelun siitä, voisiko Vapaakirkon ja hänen välilleen syntyä työyhteys. Yhtenä välittäjänä oli Kansanlähetyksen lähetti Anja Kolehmainen. Mickyllä oli huoli siitä, sulkeeko Vapaakirkkoyhteistyö pois esimerkiksi Israelin Ystävien kautta tapahtuvat kiertueet, mutta koetin vakuuttaa, ettemme kilpaile järjestöjen kanssa, vaan siunaamme ja osallistumme myös niiden työhön. Päädyimme siihen, että edellytykset yhteyden luomiselle olivat olemassa.
Vuonna 2007 kävimme – silloinen lähetysjohtaja Richard Brewis , lähialuetyön toimikunnan puheenjohtaja Heikki Jäntti ja minä – kartoitus- ja suhteiden luomismatkalla Israelissa. Silloin tutustuimme myös Kfar Sabassa toimivaan Kehilat Hamayanin seurakuntaan, jonka yhtenä työntekijänä Micky tuolloin oli. Sapattiyön nukuimme Yaronien kerrostaloasunnon olohuoneen lattialla. Micky ja Marianne kertoivat meille suurista visioistaan evankeliumin levittämisestä Israelissa. Tulimme vakuuttuneiksi siitä, että Yaron on se mies, jonka työtä ja visiota Taivaan Isä haluaa meidän tukevan.
Micky lähti Kehilat Hamayanin lähettämänä toteuttamaan unelmaansa evankeliumin julistamisesta Rishon LeZioniin, minne syntyi Tehilat Yahn (Jumalan ylistys) seurakunta, jonka pastoriksi hän tuli. Rishon LeZion on 250 000 asukkaan kaupunki, jolla on tärkeä rooli juutalaisen Israelin historiassa. Nimi merkitsee Ensimmäiset Siionissa: sinne todellakin tulivat ensimmäiset maahan muttajajuutalaiset Venäjältä 1800-luvun lopulla ja siellä syntyivät kansallislaulu Hatikva, Toivo, ja Israelin lippu.
Ajatus uuden, juuri istutetun seurakunnan tauttamisesta istui erittäin hyvin vapaakirkolliseen lähetysajatteluun. Vapaakirkollinen lähetysperiaate on se, että kirkko ei sinänsä lähetä ketään, vaan seurakunnat lähettävät. Niinpä Tehilat Yahnkin tukemiseksi koottiin seurakuntajoukko, johon myös oma Seinäjoen vapaaseurakuntani on kuulunut alusta asti.
Jonkunlainen alun sitoutumisemme oli auttaa seurakuntaa tilakustannuksissa. Mutta yhteys on ollut paljon muutakin kuin rahalla tukemista. Päinvastoin, antaminen on ollut molemminpuolista: Micky Yaron on suurinpiirtein vuosittain vieraillut Vapaakirkon kutsumana Suomessa : kesäjuhlilla, työntekijäpäivillä, Lehtimajanjuhlissa, Teologisessa opistossa, seurakuntakiertueilla. Yaron on antanut Israel-työllemme kasvot. Toisaalta meiltä päin on käynyt aktioryhmiä Tehilat Yahssa ja vapaakirkollinen muusikko on ollut antamassa panoksen seurakunnan musiikkitoimintaan. Seurakunta on myös tullut tutuksi monille vapaakirkollisten vetämille turistiryhmille.
Olen iloinnut ja kiittänyt Jumalaa siitä, että Hän on siunannut sen tien, jolla lähdimme tekemään omaa vapaakirkollista työtämme juutalaisten tavoittamiseksi evankeliumille. Olen iloinnut siitä, kuinka ihmisiä tulee uskoon Tehilat Yahn työn kautta ja kuinka seurakunta kehittyy niin hengellisesti kuin toiminnallisestikin.
Se evankeliumin työ, mitä Tehilat Yah ja muut messiaaniset seurakunnat ja myös kristilliset kirkot Israelissa tekevät, on vaativaa, mutta samalla erittäin tärkeätä. Onhan selvää, että Jumalalla on aikojen vaiheille, erityisesti lopun ajalle suunnitelma, jossa Israelilla on tärkeä asema. Siksi on hyvä siunata Israelia. Mutta kun katsomme Israelia ja monien israelilaisten nykyistä elämäntapaa, näemme, että Israel tarvitsee Jeesusta muutenkin: Israelissa asuminen, juutalaisuus, siionismi eivät ketään pelasta, vaan Jeesus on ainoa Vapahtaja myös juutalaiselle.
Hengellisesti Israelissa eletään nytkin herkkää aikaa. Me saamme sanomia siitä, että hengellistä etsintää on nyt paljon ja monet rabbitkin ovat löytäneet totuuden, Jeesuksen. Tosiasia kuitenkin on, että se sionistinen idealismi, jonka pohjalta Israel syntyi, on paljolti rapautunut. Israelilaisten arjen elämässä on paljon henkistä tyhjyyttä, jota koetetaan täyttää korvikkeilla. Erityisesti nuorisosta iso joukko on aivan hukassa. Joku aika sitten oli Helsingin Sanomissa tilastoa 15 vuotiaitten alkoholin käytöstä: Israelilaisista pojista 28 % kertoo juovansa viikottain, kun Suomen luku on 8. Tytöillä vastaavat luvut Israelissa 11 ja Suomessa 3. Juutalaisen nuorison alkoholin käyttö ei lupaa kovin hyvää sen paremmin yhteiskunnan sosiaalisen hyvinvoinnin kuin terveydenkään osalta. Nuorisosta tiedämme myös, että monet nuoret etsivät mielen tasapainoa itämaisista uskonnoista tai aineellisen elintason tavoittelusta.
Israel tarvitsee kipeästi Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa, Israel tarvitsee Jeesusta, Israel tarvitsee sitä Jumalan Pyhää Henkeä, joka muuttaa ihmisen, antaa ihmiselle todellisen rauhan ja ilon, sellaisen rauhan ja ilon, jota alkoholi, muut päihteet tai idän uskonnot tai aineellinen elintaso ei voi antaa.
Koen, että Vapaakirkkona ja Seinäjoen vapaaseurakuntana olemme saaneet Jumalalta tehtävän: meidän on tuettava niitä israelilaisia, jotka ovat löytäneet elämän Jeesuksessa, kertomaan tätä hyvää sanomaa syntien sovituksesta israelilaisille veljilleen ja sisarilleen. Haluamme tehdä sen esirukouksin, mutta myös muuten osoittamalla rakkautta messiaanisille veljille ja sisarille. Tämän vuoksi sellaiset kohtaamiset kuin meillä oli Seinäjoella eilisiltana, ovat tärkeitä, koska niissä rakentuu se Jumalan lasten yhteys, jossa ei enää ole erottavaa väliseinää. Tähän työhön haastan mielihyvin koko Suomen Siionin: meitä kaikkia Taivaan Isä haluaa käyttää siunaukseksi Hänen valitulle kansalleen.
