Kirjoittanut
Vuokko Vänskä on pitkän linjan journalisti, jolla on myös kahdenkymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Japanista.Osallistuimme syyskuussa Slovenian Mariborin kaupungissa pidetyille musiikkifestivaaleille tavataksemme siellä musisoivaa viulistitytärtämme, joka asuu Australiassa. Tutustuimme samalla hieman maan uskonnolliseen elämään.
Karttaan oli kävelymatkan päässä hotellistamme merkitty ”Evankelinen kirkko”. Menimme lauantai-iltana katsomaan, mitä kirkon ilmoitustaulussa lukee. Kävi ilmi, että kirkko on luterilainen ja että messu oli luvassa sunnuntaina kello 9.30. Hienoa! Olimme iloisia löytäessämme luterilaisen kirkon.
Sunnuntaina menimme ajoissa paikalle. Noin sadan hengen kirkkosali oli valoisa, kaunis ja hyvässä kunnossa. Sakastista kuului keskustelua, ilmeisesti pappi ja suntio siellä puhelivat. Seurakuntaa ei ollut vielä paikalla. Vähän ennen messun alkua sisään tuli vanhempi nainen ja yksi mies. Kanttorina palveleva nuori mies pyyhälsi pihaan moottoripyörällä, riisui kypäränsä ja kiipesi urkuparvelle. Meitä istui penkissä viisi kuulijaa. Tuntui tutulta. Tuli mieleen lähetystyön ajat Japanista, jolloin aloittelimme seurakuntatyötä.
Pappi tuli ennen messua tervehtimään meitä englannin kielellä ja pahoitteli, että hän puhuisi vain sloveeniksi. Onneksi sitä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin, joten saatoimme seurata messun kulkua ja laulaa virsiä, vaikka emme sanoista mitään ymmärtäneetkään. Sopersimme yhdessä apostolisen uskomme ja rukoilimme myös Isä meidän -rukouksen. Saarnan ideasta emme saaneet kiinni, mutta siitä huolimatta koimme kristittyjen yhteyttä ja lisäbonuksena vielä luterilaista yhteyttä.
Messun jälkeen jäimme nauttimaan virvokkeita ja keskustelemaan papin ja seurakuntalaisten kanssa. Saimme kuulla, että kirkko oli rakennettu 1869, mutta vuosina 1945 – 1952 luterilaiset jumalanpalvelukset olivat kiellettyjä. Kommunistihallinnon jälkeen seurakunta sai kirkon takaisin ja kunnosti sen maakaupoista saamillaan tuloilla.
Jugoslaviaan kuulunut ja nyt Euroopan unioniin lukeutuva Slovenia on pääosin katolinen maa. Evankelisia siellä on noin 20 000. Luterilaisten vähyydestä huolimatta uskonpuhdistuksen päivä lokakuussa on yleinen vapaapäivä ja onpa maan pääkaupungissa Ljubljanassa Reformaation puistokin. Protestantit ovat olleet edelläkävijöitä kansankielisten kirjojen tuottajina. Katekismus julkaistiin vuonna 1550 ja Raamattu 1584. Katolisen vastauskonpuhdistuksen aikaan moni protestantti joutui pakenemaan maasta ja kirjat poltettiin. Raamattua katolinen kirkko sentään piti niin arvokkaana, että pidättäytyi polttamasta sitä.
Kirkon nimessä ei ole mainintaa Lutherista vaan kirjaimet CA, mikä tarkoittaa Confessio Augustana eli kirkko on Augsburgin tunnustuksen kirkko. Lutherin nimen välttely johtunee sen saksalaisrasitteesta.
Koska jumalanpalvelus kesti vain lyhyen ajan, kiiruhdimme vielä katsomaan, mitä tapahtuu keskustan suuressa katolisessa kirkossa. Se oli lähes täynnä ihmisiä, myös perheitä lapsineen. Siellä laulettiin virttä ja ehtoollinen oli alkamassa. Tuntui erikoiselta, kun pappi nautti viinin ja eteen astuvat kristityt saivat ainoastaan leivän. Ikävä kyllä, luterilaisessa kirkossa ei ollut ehtoollista edes tarjolla.
