Kirjoittanut
Kirjoittaja on teologian maisteri, tohtorikoulutettava, pappi ja Kansanlähetysopiston kurssivastaavaMitä on lähimmäisenrakkaus? Opin siitä jotakin eilen aamulla ventovieraalta. Menin tapani mukaan hieman huolimattomasti varustautuneena bussille tyttäreni kanssa. Matkakortissani ei ollut riittävästi saldoa matkaa varten ja jäin epätoivoisesti selittämään, että olisi lapsen kanssa jotenkin pakko päästä. Kaivoin lompakkoani tietäen, ettei siellä ollut riittävästi. Tuntematon matkustaja livautti rahat minulle, hymyili ja poistui paikalta.
Nolotti, mutta samalla tiesin, että minun tulisi kiittää tästä ihmisestä ja oppia häneltä. Se, että tuijotan omaan häpeääni kiitoksen ja oppimisen sijaan, saa vain pahuuden ja itsekeskeisyyden kasvamaan sisälläni. En tiedä, uskoiko tämä ihminen samoin kuin minä, mutta ainakin hän toimi niin, kuin olisi sisäistänyt lahjarakkauden minua paremmin.
Niin usein kävelen toisten ohi. Haluan oppia pysähtymään, kun muut tarvitsevat apua. Tiedän, etten voi kaikkia pelastaa, mutta kun kohtaan apua tarvitsevan, on väärin kävellä ohitse. ”Samariasta ei voi tulla mitään hyvää.” Silti juuri samarialainen pysähtyi auttamaan, kun ryöstetty ja runneltu oli jätetty erämaatielle. Fariseukset ja ylipapit olivat kiireisiä, oma puku saattoi likaantua – he kävelivät ohi.
