Kirjoittanut
Poikiemme päiväkodissa järjestettiin tänään pääsiäisjuhla, johon sai pukeutua ”pääsiäisaiheisesti”. Mietimme mieheni kanssa, mitä kummaa pojille puettaisiin. Mukavaa sinänsä, että kaikkea tällaista arjesta poikkeavaa ja lapsia innostavaa jaksavat puuhata.
Mutta miten pukea poika pääsiäisaiheisesti? Vitsailimme, mitä naamiaisasuliikkeessä vastattaisiin, jos menisin kysymään, löytyykö heiltä neljävuotiaan selkään sopivaa ristiä. Hmmm. Enkelit kuuluvat pääsiäiseen. Poikaa ei ole tapana pukea enkeliksi, vaikka Raamattu kuvaa enkelit miehinä. Ja enkelit, ehkä ne kuuluvat enemmän jouluun.
Päädyimme, että nuorimmainen saa pukea rakastamansa ritariasun päälleen. Siinä hän liihottaa kotona harva se päivä taistellen pahaa vastaan ja suojellen neitosia. Olkoon se nyt sitten vaikka roomalaisen sotilaan asu tällä kertaa. Vanhempi poika sai esittää kotona nuhanenää, sillä hän joutui flunssan vuoksi jättämään juhlan valitettavasti väliin.
Huomaan, että on todella vaikea mieltää pääsiäistä noitien, pupujen ja tipujen juhlaksi. Ja ajatus, että pukisin rakkaan lapseni hirviöksi tai noidaksi, on jotenkin kokonaan vastenmielinen. Jos suomalainen kulttuuriperinne kehittyy tähän suuntaan, joutuu kristillinen kasvatus yhä enemmän törmäyskurssille sen kanssa.
Sieluni komppasi samaan tahtiin, kun ortodoksipastori sanoi toissapäivän uutisissa, ettei pääsiäisestä pitäisi tehdä toista Halloweenia. Toisaalta tarvitseeko vuosi edes yhtä Halloweenia? Ei minusta. Naamiaisperinne sopii hyvin vappuun, suomalaiseen karnevaaliin.
Uutisissa kerrottiin, kuinka ortodoksikirkko yrittää taistella palmusunnuntain noitaperinteitä vastaan. Palmusunnuntain virpominen on siunauksen toivottamista, johon pikkunoidat eivät sovi. Näin meilläkin on toimittu: Pojat käyvät yleensä virpomassa mummit ja papat. Virpomavitsat on itse koristeltu, mutta noita-asut jätämme pukematta.
Olen kouluikäisenä kulkenut naapurustossa virpomassa: ”Virvon varvon, tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks, sinulle vitsa minulle palkka, Jumala sinua siunatkoon.” Pukeuduimme pikkunoidiksi. Lähinnä se tarkoitti hametta, villatakkia, huivia päässä ja meikkikynällä piirrettyjä pisamia poskilla. Joku kahvipannu ja kori oli mukana. Toisessa pidettiin koristeltuja oksia ja toisessa saalista.
Kovin suurta vammaa tuosta ei jäänyt. Silti pidän parempana, että pääsiäisen sanomalle annetaan tilaa myös päiväkodeissa ja kouluissa. Pääsiäinen kertoo ennen kaikkea siitä, että Jeesus on sovittanut syntimme ja voittanut kuoleman. Tässä toivossa on hyvä elää.
