Kirjoittanut
Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan (joista minä olen suurin). Tästä sanomasta käytetään myös nimitystä ”evankeliumi.” Kysymykseni kuuluu: Miksi tämä sanoma ei kelpaa ihmisille? Jeesus kulki ihmiskunnan keskuudessa ja hänen sanomansa oli hyvin yksinkertainen. Sen luulisi olevan melko helppo ”message” ymmärtää pienelläkin älykkyysosamäärällä. Markuksen evankeliumissa on tallennettuna kiteytys hänen ensimmäisestä saarnastaan. Jeesus julisti Markuksen mukaan näin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15)
Jeesus haastoi kuulijoitaan siis kohtaamaan kaksi asiaa: Tekemään parannuksen ja uskomaan Jeesukseen. Helppoa, vai mitä? Ei siltä vaikuta, sillä aikamme keskimääräinen suomalainen tuntuu lipuvan arvoissaan ja ajattelussaan aina vain kauemmaksi Raamatun kuvaamasta Jumalasta. Nykysuomalaisen mielissä Jeesus on lähimmäisenrakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta lässyttävä suuri opettaja, jonka syytteiden listalle luetaan ristiretket ja orjakauppa. Jeesus on se pieni jokelteleva vauva siellä idyllisessä Betlehemin karjasuojassa. Hän perusti uskonnon, jonka ytimessä on usko humanismiin, sosialismiin ja evoluutioteoriaan. Ole kiltti toisille, niin Jumalakin on kiltti sinulle. Ole kunnon kansalainen, maksa kirkollisverosi ja tule uskollasi (mikä tahansa se onkaan) autuaaksi. On näppärää, että jokainen voi itse määritellä oman näkemyksensä Jeesuksesta ja luoda oman uskontonsa itse valitsemistaan elementeistä.
Uskontotieteessä on paljon hyödynnetty havaintoja alkuasukkaiden uskonnollisesta käyttäytymisestä Tyynenmeren saarilla. Saarten asukkaiden joutuessa kosketuksiin länsimaisten ihmisten kanssa, he nopeasti huomasivat näiden olevan huomattavasti rikkaampia ja teknisesti kehittyneempiä. Amerikkalaiset ja japanilaiset sotilaat perustivat Tyynenmeren saarille lentotukikohtia ja kuljettivat lastia alueelta toiselle. Saarten asukkaat ajattelivat, että valloittajilla on selvästi käytettävissään yliluonnollisia voimia, sillä rautalinnut tuovat heille loputtomasti kaikkea arvokasta tavaraa, ruokaa, aseita ja monia tarvikkeita.
Asukkaat päättelivät että matkimalla tarkoin sotilaiden käyttäytymistä, hekin saisivat loputtomasti kaikkea materiaalista hyvää. Niinpä saarten asukkaat raivasivat lentokenttiä, valmistivat itselleen tarkoin sotilaiden univormujen kanssa identtisiä asuja, puhuivat puisiin laatikoihin (kuten radiopuhelimiin) ja nostivat juhlallisesti USA:n vastaavaa muistuttavan lipun aamuisin salkoon. Näistä uskonnollisista liikkeistä käytetään nimitystä ”Cargo-” tai ”rahtikultti”. Niille ominaista on vauraammiksi havaittujen ihmisten toiminnan jäljittely, ns. sympateettinen magia.
Toimiviksi havaittujen uskonnollisten menojen jäljittely hyötymistarkoituksessa ei ole täysin tuntematon ilmiö kristillisissäkään piireissä. Tiettyjen rituaalien ja riittien avulla yritämme saada henkimaailman toimimaan haluamallamme tavalla. Materiaalinen hyvinvointi on menestysteologian mukaan osoitus Jumalan suosiosta. Rukoilemalla ja ylistämällä oikein, toivomme saavamme aikaan haluamamme vaikutukset. Oikeiden taikasanojen ja oikean toimintamme ansiosta Jumala lähettää taivaalliset rahtikoneensa yllemme. Tämän logiikan mukaan Jumala parantaa sinut, jos vain osaat rukoilla oikein. Jotkut kristilliset kirjat lupaavat Jumalan vastaavan rukouksiimme, jos vain osaamme esittää anomuksen oikealla tavalla ja osaamme oikeat uskonnolliset tekniikat. Kuitenkin Jeesus piti publikaanin korutonta rukousta, ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen”, esimerkillisen tehokkaana ja täysin riittävänä.
Ongelma itse muokatussa jumalakuvassa on se, että se ei vastaa Raamatun välittämää kuvaa Jeesuksesta. Jos palvonnan kohteena on joku muu jumala kuin Raamatun Jumala, on se kristinuskon määritelmän mukaan väistämättä epäjumala. Toinen käsky kymmenen käskyn luettelossa kuuluu: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa”. Ehkä tämän käskyn noudattaminen oli niin kiusallista, että se katolisten toimesta poistettiin jälkikäteen käskyjen luettelosta. Uskonnollisia riittejä on helpompi suorittaa, kun on joku konkreettinen palvonnan kohde. Helpompi on polvistua krusifiksin juureen, kuin antaa Jeesuksen todella asua omassa sydämessä. Raamatussa epäjumalien kuvien teon kielto kuitenkin esiintyy edelleen toisena käskynä.
Ystäväni antoi minulle viime viikolla hyvän kuvauksen Jeesuksen asemasta nykypäivän ihmisen elämässä. Jeesus on kuin pikkuserkku, kaukainen ja etäinen sukulaisemme, jonka kanssa hyvin harvoin joudumme todellisuudessa tekemisiin. Tunnemme pikkuserkkumme nimeltä, mutta hän ei ole arjessa mukana millään tasolla. Joissakin sukujuhlissa saatamme kätellä muodollisesti tai suurena hädän hetkenä saatamme pyytää hänen apuaan. Ennen tätä mahdollista yhteydenottoa pikkuserkkuun, olemme jo käyttäneet kaikki viralliset ja epäviralliset vaihtoehdot. Miksi Jeesus on meille kuin etäinen pikkuserkku? Miksi Hän ei saisi olla meille kuin rakkain veljemme tai isämme?
