Kirjoittanut
FT Eila Murphy tutkii Aasian mediakenttää ja kristillisten mediasisältöjen käyttäjiä. Hän on Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) projektityöntekijä.Washington D.C.ssä, Capitol Hillin lähellä on useita upeita museoita. Uusi niistä on Newseum. Se esittelee uutisten tekemisen historiaa USA:ssa, aina siitä lähtien kun ensimmäiset sanomalehdet ilmestyivät 1700-luvulla. Museon mielenkiintoisimpia kohteita ovat tarinat FBI:n toiminnasta, USA:n kuuluisien rikollisten, kuten John Dillingerin, kiinniottamisen uutisoinnista. Uutisoinnin tärkeään listaan kuuluivat USA:n presidentit – sekä heidän vaalikampanjoiden ajan suosituimmat musiikkikappaleet että heidän koiransa. Musiikkimaailmasta Bono oli paljon esillä mielenkiintoisine mielipiteineen.
Kansainvälisen tason uutisoinnista Berliinin muurin sortuminen näyttää olleen amerikkalaiselle uutisoinnille tärkeä. Museossa oli jopa aitoa Berliiniin muuria. Sananvapautta maailmalla esitteli seinänsuuruinen kartta, jossa Suomi ja Pohjoismaat olivat arvattavasti vihreitä. Mongolia näytti kartalla osittain vapaalta.
Sananvapautta valaistiin museossa myös toiselta näkökulmalta – seinällä oli kaikkien niiden amerikkalaisten uutistoimittajien kuvat, jotka ovat menettäneet henkensä kertoakseen ja kuvatakseen maailmalle tapahtumia paikan päällä, kuten Vietnamin ja Lähi-idän sodissa. Jotkut heistä menettivät henkensä kuvatessaan 9/11 tornien sortumista.
Edward Murrow, toisen maailmansodan ajan tapahtumia elävästi kuvaillut uutistoimittaja, tuli minulle näyttelyssä tutuksi. Täytyypä etsiä hänen kehuttuja eläviä kuvauksiaan toisen maailmansodan tapahtumista.
En ollut pitkään aikaan ollut USA:ssa. Museon vilkas äänimaailma yllätti minut. Amerikkalaiset ovat sanarikasta kansaa. Kirjaimia ja uutistekstejä alkoi vilistä silmissäni. Oli ilahduttavaa siirtyä museon kuvamaailmaan – siihen osastoon, missä oli esillä kuvallisen journalismin Pulitzer-palkittuja kuvia. Ei liene vaikeaa arvata, mitä viime vuoden parhaat journalistiset kuvat käsittelivät. Pakolaisia veneessä, saapumassa rantaan, iltanuotiolla, kävelemässä ratakiskoilla, yrittämässä ylittää piikkilanka-aitaa. Kuvat olivat joka Mauricio Liman tai Sergey Ponomarevin ottamia.
USA:n uutisten tekemisen historia tämän museon silmin nostaa esille monta sotaa, pommiattentaattia, nälänhätää, luonnonmullistusta, presidenttejä ja musiikin kuin myös uutismedian johtotähtiä. Kansallinen näkökulma on vahvasti esillä. Samoin Aasiassa – mediatutkimuksissa vähemmistö on niitä, jotka ovat kiinnostuneet toisen maan asioista.
Itselleni hienoinen pettymys jälleen kerran oli, että Aasiasta niin vähän USA:ssakin uutisoidaan, Myanmarin ja Bangladeshin rajoilla olevia rohingya-pakolaisia lukuunottamatta.
