Kirjoittanut
Tarinapappi, ikonitohtori, isä- ja aviomies.Tämä kirjoitus on kriittinen katsaus kirjaan ”Jokin meitä yhdistää – Näky kansankirkon jälkeisestä kirkosta”. Kirjassa on viisi artikkelia viideltä kirjoittajalta. Keskityn erityisesti Timo Pöyhösen tekstiin ”Sateenvarjokirkko”.
Kiteytän teoksen ydinajatukset: Kansankirkko on tullut tiensä päähän. Kirkkokansa ei käy kirkossa. Arto Antturi kurmottaa nykykirkkoamme purevasti: kansa ei usko niin kuin kirkko opettaa – tai vielä pahempaa: kirkko opettaa sitä, mihin kansa uskoo. Tulevaisuuden luterilaisuutta ei enää tule ulkoistaa seurakuntien viranhaltijoille. Ratkaisu jäsen- ja merkityskatoon on yhteisöjen kirkko. Erilaiset, notkeat ja ihanat yhteisöt koostuvat lämpimistä ja innostuneista perheenjäsenistä. Ne mahtuvat saman sateenvarjon alle, sillä niitä yhdistää käsitys evankeliumista ja sakramenteista Augsburgin tunnustuksen hengessä.
Pöyhösen mukaan sateenvarjokirkko on ratkaisu, joka ”auttaa kirkkoa sopeutumaan uuden vuosisadan haasteisiin sekä löytämään sovun sen sisäisiin kiistoihin”. Epäilen, että kymppijumikseen ja Tuomasmessuun menemättä jättäminen ja uusien jumalanpalvelusyhteisöjen perustaminen olisi tällainen viisastenkivi. Mistä löydämme tämän keskenään yksimielisen porukan? Mikäli emme vain kalastele jäseniä, pitäisi irrallisia kohdata ja kutsua mukaan. Kontaktien luomiseen ja ystävystymiseen ei kirja tarjoa eväitä.
Uuden messuyhteisöt vaikuttavat silmänkääntötempulta: vaihdetaan urut kitaroihin. Yhteisöjen valintamyymälä ei näytä haastavan aikamme yksilökeskeisyyttä, vaan toimivan sen ehdoilla. Ei ilmauksilla ”minun kirkkoni” ja ”minun yhteisöni” ole paljonkaan eroa. Tähän liittyy Reetta Kalteenmäen ongelmallinen kokemuskeskeisyys. Kokemuksemme ovat elintärkeitä. Ei meidän silti tule valita seurakuntaa sen perusteella, miten hienoja kokemuksia me sieltä voimme saada. Profeetta Hooseaa mukaillen: ”uskollisuutta minä vaadin, en elämysmenoja”.
Verkkoseurakuntiin Pöyhönen suhtautuu yksipuolisen optimistisesti. Eikö internet juuri lisää kaupallisuutta, yksinäisyyttä ja viihteellistymistä? Eikö sosiaalinen media kiihdytä entisestään sosiaalisen pääoman Matteus-vaikutusta?
Kymppijumis on ajatuksena täysi kymppi: se kokoaa erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset yhteen. Se ei ole ongelma, vaan se, että seurakuntalaiset eivät noudata 3. käskyä. Siksi on hölmöä perustella sateenvarjokirkkoa väittämällä, että kansankirkko pakottaa erilaiset kattaukset yhteen. Samalla puusilmäisyydellä kirkon virkakeskeisyys ammutaan alas rajaamalla kristillisyys jumalanpalveluksiin ja rukouspiireihin. Kaikkihan olisi hyvin, jos kirkkokansa kävisi papin ja kanttorin suunnittelemassa jumalanpalveluksessa, mikä varustaisi heitä elämään arjen kristittyinä.
Kirjassa huomataan yhteisöjen bunkkeroitumisvaara. Siksi sateenkaariväen tai vanhassa virkakannassa pitäytyvien ei tule perustaa omia yhteisöjään. Yhteisöjen identiteetti ei liioin voi rakentua vain evankeliumin ja sakramenttien varaan, sillä nämä yhdistävät kaikkia yhteisöjä. Pöyhösen visiossa herätysliikkeet, mukaan lukien karismaattisuus ja liberaalisuus, lainaavat identiteettinsä tulevaisuuden yhteisöille. Tämä tapahtuu traditionalismin ja vapaamielisyyden elävässä jännitteessä. Kirkosta ja muista ihmisistä syrjäytetyille on tietenkin se ja sama, onko tarjolla yksi vai kymmenen jumalanpalvelusta. Erilaisuus on rikkautta, mutta eihän se kirkon kiistoja ratkaise. Kirjoittajat peräänkuuluttavatkin piispuutta (hierarkiaa), rajoja ja annettua evankeliumia maallikkovallan, vapauden ja luovuuden rinnalla.
Kirkkomme ykkösongelmaan, mammonan palvelemiseen, kirjoittajat viittaavat lyhyesti. Kirjan tavanomainen sivallus eliittiä vastaan osuu omaan nilkkaansa. Emmekö me papit, johtajat ja vallankäyttäjät juuri ole kirkon rikas eliitti?
Suomen metropoleista en osaa sanoa, mutta pikkupitäjissämme uudistuksen voisi aloittaa vaatimattomasti jumalanpalvelusryhmällä, opetussarjalla ja rukouspiirillä ennen uusia ideaparkkeja.
Kirkon ongelma on vanha syntinen luontomme. Pyhä Henki vahvistaa meidät seuraamaan Jeesusta jumalanpalveluksen, rukouksen, sanan ja sakramenttien kautta. Mikäli kuuliaisuutta ei silti löydy, pilvilinnat romahtavat ja myrsky vie sateenvarjon mennessään.
Ensi kerralla syynissä uutuuskirjojen toinen tulevaisuudenvisio, ”Tulevaisuuden sanat – Kirkko kolmannella vuosituhannella”.
