”Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa” (Ps. 84:8)
Joskus reippaat, lennokkaat askeleet muuttuvat aroiksi laahausjäljiksi, askeleiksi, jotka otetaan hauraalla toiveella elämän rytmin muuttumisesta jälleen suotuisaksi.
Joskus askeleet kuljettavat jyrkänteelle ja sen yli tyhjän päälle, jalkojen vastuksena vain puhdas kauhu ja tietoisuudessa jyskyttävä pelko tuhosta.
Joskus polku tarjoaa silmiinkantamatonta suota ahnaine silmäkkeineen, tarttuvaa maaperää, jossa jokainen askel on puhdasta taistelua.
Joskus askeleet vievät pimeään, jonnekin jonne ei haluaisi mennä ja josta ei osaa löytää reittiään takaisin; paikkaan, jossa kaikki valmiit askelmerkit ovat kadonneet ja epätoivo sukeltaa sieluun, kulkipa sitten oikealle tai vasemmalle.
Erilaiset askeleet ovat elämän todellisuutta. Jumalan todellisuus lahjoittaa meille rinnakkaisen tavan nähdä askeltemme merkitys: olipa askeleemme pieniä tai suuria, kohti valoa tai varjoa, niillä jokaisella on oma paikkansa Jumalan aarrekartassa.
”Askel askeleelta” tarkoittaa, että jokaisella askeleella on väliä. Jopa askel taaksepäin voi olla Jumalan kartalla jättiloikka eteen, siirtyminen, jota emme muutoin koskaan saavuttaisi.
Julkaistu myös Yksin armosta -sivustollani.