Kirjoittanut
Maalaistytön muisteluksiaMuutamat luterilaisen kirkon seurakunnat ovat julistaneet kirkkonsa ja messunsa ”turvalliseksi tilaksi”. Sana ”turvallinen” ei tässä tapauksessa tarkoita sitä, ettei kirkkosalissa koskaan tapeltaisi, saati sitten ammuskeltaisi. Ei, se tarkoittaa sitä, ettei kenellekään, ei ainakaan millekään vähemmistölle, saa sen seinien sisällä tulla paha mieli.
Kirkon tiloissa ei siis saa mennä sanomaan, että yksi tapa elää seksuaalisuuttaan olisi parempi kuin jokin toinen tapa. Kenenkään suuntautumista, identiteettiä tai elämäntapaa ei saa arvioida, saati sitten arvostella, ei edes tieteellisen tutkimuksen valossa. Paitsi ehkä niiden, jotka väittävät tosi rakkauden voivan odottaa häihin asti. Sellaista opetusta saa kyllä kutsua ahdistavaksi ja mielenterveydelle vaaralliseksi.
Pitääkö kirkon siis olla turvallinen tila? Onko tarkoitus, ettei siellä tule kenellekään paha mieli? Mitä sitten tehdään pedofiileille, raiskaajille, #metoo-naissankareille, ja sokeri-isukeille? (Englanniksi sugar daddies; he ovat vanhempia miehiä, jotka metsästävät netistä opiskelijatyttöjä rahan voimalla. Ks. Yle Areenan dokumentti.) Jos joku heistä sattuu joskus avaamaan kirkon oven, niin onko tarkoitus, että he lähtevät sieltä kotiinsa tietäen, ettei heitä ainakaan kirkossa syyllistetä?
Ja mietipä vähän omaa elämääsi, hyvä lukijani. Etkö toivoisi, että eksälläsi olisi ainakin jostain asioista suorastaan huono omatunto? Jos eksää ei ole, niin varmaan toivot, että puolisollesi ja lapsillesi tulisi edes joskus paha mieli siitä, miten he sinua kohtelevat? Ja sille vaikealle tyypille siellä työpaikalla? Etkö olisi tyytyväinen, jos tuo porukka kuulisi edes joskus edes jonkun papin suusta, että heidän ilkeilynsä on SYNTIÄ. Niin sei saa toimia. Piste. Jumalakin sen kieltää.
Jos on tarkoitus, ettei kirkossa saa kenellekään tulla paha mieli (paitsi tietysti niille rakkaudettomille konservatiiveille), niin Jeesusta ei pidä missään tapauksessa päästää saarnatuoliin. Hänen puheistaan tulee nimittäin kaikille kirkkovieraille paha mieli – ja se on niiden tarkoituskin. Kuka hänen armoaan tarvitsee, jos kaikilla on hyvä mieli siitä, miten he ovat eläneet?
Ja Paavalille varsinkaan ei saa antaa puheenvuoroa kirkossa. Hänethän vedetään poliisitutkintaan heti ensimmäisen saarnansa jälkeen. (Vrt. Room.1). Ja miten lienee profeettojen laita, eivätköhän heidänkin puheensa liene liian tiukkapipoisia kirkkoon, jossa kenellekään ei saa tulla paha mieli. Moosekselle kirkko voi antaa saman tien ikuisen porttikiellon.
Kirkossa, jossa kenellekään ei tule paha mieli, ei kenellekään tule myöskään hyvä mieli. Ilosanomaa tarvitsevat nimittäin vain ne, joilla on paha mieli. Jotka tietävät olevansa toivottomia syntisiä ja matkalla kadotukseen. Jotka tunnustavat rikkoneensa myös seksuaalielämän alueella monella tavoin itseään ja toisia vastaan.
Ja mitä ne ihmiset sanovat viimeisellä tuomiolla, joiden kirkko oli turvallinen tila? Jossa heille ei tullut koskaan mistään synnistä paha mieli?
