Polvistutko koronan edessä?

Koronavirus on lyhyessä hetkessä sotkenut koko maailman. Mikään ei ole enää ennallaan. Laajat matkustusrajoitukset sulkevat maiden välisiä rajoja. Tuhansia ja tuhansia lentoja perutaan. Suurtapahtumia jätetään järjestämättä. Jääkiekko-otteluita pelataan tyhjille katsomoille. Kouluja suljetaan. Ihmiset ovat eristyksissä ja kuka tietää, mitä on vielä edessä?

Miten sinä reagoit tuon oudon ja uuden tilanteen edessä? Täyttävätkö huoli ja pelko sisimpäsi? Vapisevatko polvesi raskaan taakan alla?

Jos niin on, en ihmettele. Koronavirus on vakava asia. Ei sitä voi kieltää. Viranomaisten ohjeita on syytä seurata tarkkaan ja välttää turhia riskejä. Vuosikausia on puhuttu antibiooteille resistenteistä bakteereista ja ennustettu supervirusten lopulta leviävän ympäri maailman. Olemmeko me nyt lopultakin saavuttaneet ne päivät? Päivät, jolloin tieteiskuvitelmilta vaikuttaneet skenaariot ovatkin yhtäkkiä täyttä totta? Hollywoodin viihde on tästä nyt hyvin kaukana. Suu menee mutruun ja mieli synkkenee. Olenko minä sitten peloissani? En, mutta vähintäänkin erittäin mietteliäs. Tämä on jotain aivan uutta. Jotain, mitä en osannut vielä muutama viikko sitten lainkaan odottaa.

Polvistutko SINÄ koronan edessä?

Liian usein meidän ihmisten näkökulma vääristyy. Luulemme pystyvämme lähes mihin vain. Rakensimme Baabelin tornin tavoitellessamme taivaita. Valloitimme kuun eikä sieltä Jumalaa löytynyt. Suunnittelemme miehitettyjä lentoja Marsiin. Onko mitään rajaa sille, mihin ihminen pystyy? Ja sitten joku vielä kehtaa väittää, että tarvitsemme Jumalaa. Röyhkeää.

Mikä on totuus? Onko ihmisestä todellakin tullut kaikkivaltias vai ainoastaan suuruudenhullu? Totuus on, että yksi pienen pieni virus saa koko maailmamme sekaisin. Eikä kukaan meistä voi sille yhtään mitään. Myönnämmepä sitä sitten tai emme. Entäpä jos meidän tulisikin polvistua koronan edessä? Muistaa jälleen vajavaisuutemme. Muistaa se, että me emme ole tämän maailmankaikkeuden keskus.

Mieleeni nousee väkisinkin Jeesuksen opetus Matteuksen evankeliumissa:

”Sen tähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” (Matt. 7:24-27)   

Mitä tekemistä tuolla on koronaviruksen kanssa? Paljonkin! Jeesus opettaa tuossa kohdassa hyvin selvästi, että elämän myrskyt tuivertavat ymmärtäväisenkin ihmisen elämää päin kovalla voimalla. Kukaan meistä ei ole immuuni elämän koettelemuksille, raskaille ajoille tai suruille. Jeesus kuitenkin osoittaa selvästi, että ymmärtäväisen ihmisen rakennus kestää rankkasateet, virrat ja tuulet, koska se on rakennettu kalliolle. Tyhmä mies, joka ei kuuntele ja tottele Kristuksen sanoja, jää kuitenkin myrskyn armoille.

Polvistutko sinä koronan edessä? Ehkä sinun pitäisi! Vaikka pelon, tuskan, kivun, sairauden ja muiden elämän tuskallisten vaiheiden kohtaaminen ei koskaan ole ilon asia itsessään, voi polvilleen lankeaminen Kristus kalliolle olla meille tervehdyttävä kokemus. Rosoinen kallio saattaa repiä polvemme verille, riisuen meidät väärästä omavoimaisuudestamme, mutta vain Kristus kestää elämämme tyrskyt. Vain Kristuksessa on turva pelokkaalle. Vain Kristuksessa on paraneminen sairaalle. Vain Kristuksessa on toivo toivottomalle. Vain Kristus antaa elämän ja ikuisuuden.

Älä pelkää polvistua, vaikka se loukkaisikin ylpeyttäsi. Kristus on sinut korottava, kun hänen edessään nöyrryt. Hän ei sinua hylkää eikä jätä! Ei edes koronaviruksen edetessä maailmassamme. Hänen on kaikki valta nyt ja myös tulevaisuudessa. Hän ei polvistu koronaviruksen edessä. Turvaa häneen.