Kirjoittanut
Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön kehityspäällikkö, raamattukouluttaja ja kirjailija. Apologetiikasta kiinnostunut Jumalan Sanan totuuksien puolustaja ja viisauden ystävä, joka haluaa rohkaista muita elämän matkalla kulkevia kanssamatkaajiaan.Palasin vähän aikaa sitten Puolasta European Leadership Forumista, mikä on kristillisten johtajien vuosittainen tapahtuma. Tapahtumassa puhui muun muassa Kristi Mair, joka toimii filosofian, etiikan ja apologetiikan opettajana Lontoon Oak Hill Collegessa. Hänen puheensa antoivat inspiraation tälle blogilleni.
Postmodernismi nykyihmisen messiaana ja pelastajana
Postmodernismi eli totuudenjälkeinen aika voidaan määritellä monella eri tavalla, mutta pitkälti kyseisessä suuntauksessa on kysymys seuraavista näkemyksistä.
Ajatus oikeasta ja väärästä on alistavaa ja totalitaarista vallankäyttöä
Silloin, kun esitetään väitteitä siitä, että jokin on oikein ja jokin väärin, syyllistytään alistavaan vallan- ja voimankäyttöön. Tällöin tallotaan toisten oikeuksia ja ihmisarvoa. Kukaan ei voi asettua toisen yläpuolelle ja väittää hänen toimivan väärin. Selkeät absoluuttiset totuudet, kuten Raamatun näkemys oikeasta ja väärästä, ja erityisesti tiettyjen asioiden kutsuminen synniksi, polkevat ihmisarvoa ja aiheuttavat turhaa syyllisyyttä ja pahaa oloa.
Jokainen luo oman ”totuutensa” eikä kukaan voi tuomita toisen näkemystä
Kaiken mittari ja ydin on yksilön oma kokemus. Jokaisen kokemus ja näkemys on tasa-arvoinen ja yhtä arvokas. Kukaan ei voi asettua toisen yläpuolelle ja neuvoa tai vaatia häntä muuttamaan elämäntapaansa. Ei ole parempaa tai huonompaa elämäntapaa. Ei ole olemassa oikeaa tai väärää. Ei ole olemassa yhtä totuutta. Kaikki on suhteellista. On vain erilaisia näkemyksiä ja ajatuksia elämästä eikä yksikään niistä ole toista parempi. On vain erilaisia tapoja hahmottaa todellisuutta. Kaikki ovat yhtä oikeassa, yhtä aitoja ja yhtä arvokkaita.
Tee sitä, mikä tuntuu sinusta hyvältä – vain taivas on rajana onnellisuudellesi
Ihmisen täytyy saada tehdä elämänsä valinnat sillä perusteella, mikä hänestä tuntuu hyvältä. Oma onni. Oma tahto. Oma kokemus. Omat toiveet. ”Minä itse” on kaiken ytimessä. Elämän tärkein arvo on se, että saa vapaasti toteuttaa itseään. Saa vapaasti elää niin kuin itse kokee. Saa vapaasti vaihtaa valintojaan huomattuaan erehtyneensä. Toisaalta, voiko ihminen edes erehtyä, jos kaikki on vain suhteellista? Kaiken tämän keskellä on ihanaa kokea tulevansa hyväksytyksi. Kukaan ei saa tuomita.
Kaikkivaltias Jumala takaisin valtaistuimelle
Ongelmaksi postmodernismissa muodostuu kuitenkin se, että kukaan ei pysty loogisesti ja loppuun asti elämään sen mukaisesti. Postmodernismi voi kyllä olla kaunis vaaleanpunainen uni, mutta se uni haihtuu nopeasti ihmisen herättyä ja havahduttua todellisuuteen.
Ajatus oikeasta ja väärästä ei ole alistavaa ja totalitaarista vallankäyttöä
Tietyt teot koetaan lähes poikkeuksetta pahoiksi jos ihminen vain on järjissään. Tuskin kukaan meistä hyväksyy esimerkiksi hyökkäystä toiseen maahan. Hyökkäystä, jossa tapetaan, kidutetaan ja raiskataan. Postmodernismin mukaan mikään näkemys ei kuitenkaan ole toista parempi. Jos siis sanon tuollaisen toiminnan olevan väärin, syyllistyn alistavaan ja totalitaariseen vallankäyttöön.
Lisäksi postmodernismi kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo väittäessään tiettyjen näkemysten olevan alistavia. Tällöin postmodernismi itse pyrkii alistamaan toisenlaisia näkemyksiä ja tekee syyllistävän arvoväittämän. Tarjolla on vapaus vain samalla tavalla ajatteleville. Se taas ei ole enää mitään vapautta tai suhteellisuutta. Sorrettujen ryhmä vain vaihtui toiseksi.
Jokainen ei voi luoda omaa totuuttansa
Tietyt asiat sitovat jokaista ihmistä riippumatta siitä, mitä hän itse niistä ajattelee. Tällaisia ovat esimerkiksi luonnonlait, kuten painovoima. Otetaan esimerkki. Kaksi ihmistä on hyppäämässä ulos lentokoneesta. Toinen pukee ylleen laskuvarjon ja toinen ei. Postmodernismin mukaan, ollessaan loppuun asti looginen, valinnoilla ei ole eroa. Riippumatta siitä, pukeeko ylleen laskuvarjon vai ei, lopputulos on sama. Kuinka moni meistä on valmis uskomaan tuohon?
Myös erilaisilla moraalisilla valinnoilla on erilaiset seuraukset eikä sitä pääse kukaan meistä pakoon. Jos juon pullon alkoholia joka päivä tai käytän huumeita, tuhoan niillä itseäni. Jos en liiku, kuntoni laskee. En voi luoda itselleni todellisuutta, jossa lojun vain sohvalla ja samalla saan huippu-urheilijan kunnon. Samaten jos lyön toista ihmistä tai kiusaan häntä, kyllä häneen sattuu. Jos puolisoni pettää minua, varmasti loukkaannun. Kukapa meistä joutuessaan kaltoin kohdelluksi toteaisi, että ei ole olemassa hyvää ja pahaa. Hänellä on oikeus toimia noin. Se on hänen totuutensa. Ei minun ole syytä loukkaantua.
Aina ei voi tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta – eikä ihminen voi luoda omaa onneaan
Ihmisen omat teot vaikuttavat väistämättä myös toisiin ihmisiin. Näkemys oikeasta ja väärästä myös suojelee. Eri maiden lait perustuvat ajatukseen oikeasta ja väärästä. Ihmistä suojelevat rakenteet eivät ole alistavaa totalitaarista voiman- ja vallankäyttöä vaan rakkautta. Ne rajoittavat liialliseksi paisunutta individualismia ja itsekeskeisyyttä ja tuovat turvallisuutta ja vakautta yhteiskuntaan, perheisiin ja yksilöille itselleen. Voisimme lakkauttaa poliisin, puolustusvoimat ja palokunnan jos mitään rajoja ei koskaan olisi.
Samasta syystä ihminen ei voi myöskään luoda omaa onneaan. Ihminen ei voi valita maata, mihin syntyy. Ihminen ei voi vaikuttaa kuin rajallisesti elinympäristöönsä ja olosuhteisiinsa. Toisten teot vaikuttavat myös väistämättä minuun. Vaikka kuinka haluaisin luoda henkilökohtaisen utopian, toisten elämä vaikuttaa minuun väistämättä.
Kaikkivaltiaan suojelus ja varjelus
Kun ihminen nöyrtyy kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä ja tunnustaa, että hän ei kykene luomaan omaa totuuttaan, on se äärimmäisen vapauttava hetki. Kaikkivaltiaan Jumalan suojelukseen ja johdatukseen luottava ihminen saa vastalääkkeen pelolle. Jumalan tahdon mukainen elämä koituu tällöin parhaakseni. Pelastus, vapautus ja ilo eivät tulleetkaan oman kokemukseni mukaisesta elämästä, vaan oman elämäni alistamisesta rakastavan Jumalan tahdon alle.
”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. Et sinä pelkää yön kauhuja, et päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka pimeässä kulkee, et kulkutautia, joka päiväsydännä häviötä tekee. Vaikka tuhat kaatuisi sinun sivultasi, kymmenen tuhatta oikealta puoleltasi, ei se sinuun satu. Sinun silmäsi saavat vain katsella ja nähdä, kuinka jumalattomille kostetaan. – Sillä: ”Sinä, Herra, olet minun turvani”. – Korkeimman olet sinä ottanut suojaksesi. Ei kohtaa sinua onnettomuus, eikä vitsaus lähesty sinun majaasi. Sillä hän antaa enkeleilleen sinusta käskyn varjella sinua kaikilla teilläsi. He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Sinä kuljet leijonan ja kyykäärmeen ylitse, sinä tallaat nuorta jalopeuraa ja lohikäärmettä. – ”Koska hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.” (Ps.91:1-16)
