Presidentti Kyösti Kallion rukous. Onko se aito? Kenen se on?

Loppuvuodesta 2022 sosiaalisessa mediassa kohistiin kristittyjen parissa laajalti levinneen, Kyösti Kallion nimissä liikkuvan ”Presidentin rukouksen” aitoudesta. Kristityt historian ystävät ja tutkijat olivat suljetussa Facebook -ryhmässään herättäneet kysymyksen rukouksen epähistoriallisuudesta. Siis siitä, että sinänsä kaunis ja vaikuttava rukous olisikin virheellisesti liitetty edesmenneeseen presidentti Kyösti Kallioon ja talvisodan päiviin 1939.

Lopulta somekohina kantautui minunkin tietokoneelleni ja kiinnostuin. Olinhan itsekin rukousta siteerannut julkisesti.

Enkä ollut siinä sinänsä huonossa seurassa. Sitä olivat julkisesti siteeranneet aikanaan pääministeri Juha Sipilä ja ulkoministeri Timo Soini. Rukous oli myös levinnyt laajalle postikorttina, jossa se esiintyy Kyösti Kallion allekirjoituksella varustettuna. Ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen, että joku olisi tahallaan tekaissut Kallion allekirjoituksen rukouksen loppuun.

Mistä oikein on kysymys?

Ihan aluksi on hyvä todeta, että rukouksen epähistoriallisuuden kyseenalaistamisessa ei kyse ole rukouksen sisällöstä sinänsä.

Se on kaunis, puhutteleva ja vaikuttava rukous. Ei ole mitään väärää lukea sitä omissa tai julkisissa rukoushetkissä. Ei ole kyse siitä, etteikö Jumala kuulisi, jos sen mukaisesti rukoillaan. Kysymys on rukouksen alkuperästä. Onko se alun perin Kyösti Kalliolta? Keneltä se on? Miksi ja kenen toimesta se on tullut liitetyksi Kyösti Kallioon? Tässä merkityksessä historian tutkijoilla on herännyt kysymyksiä sen aitoudesta.

Tavallaan ajatus siitä, että kyse olisi ”pseudepigrafisesta” rukouksesta kiehtoi minua teologisesti. Ilmiöhän tunnetaan vanhastaan sekä kristillisessä että yleisessä historiassa. Merkkihenkilöiden nimiin on ennenkin laitettu tekstejä ja puheita, joita nämä eivät itse ole puhuneet tai kirjoittaneet. Näin teksteille on pyritty saamaan lisää arvovaltaa ja julkisuutta. Käsissämme oli moderni tapaus siitä, kuinka tällainen teksti voisi syntyä meidän päivinämme. Pidin ajatusta kiehtovana.

Somekohun saavutettua minut kävin tutustumassa kristittyjen historian ystävien Facebook -ryhmässä asiaan lähemmin ja haastattelin sittemmin myös ryhmän perustajaa, historian maisteri Jukka Pasasta radio-ohjelmaa varten.

Pasanen totesi, ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun rukouksen historiallisuus oli herättänyt kysymyksiä. Muutamia vuosia sitten pappi ja historioitsija Teemu Kakkuri oli kristittyjen historian ystävien FB ryhmässä kertonut epäilevänsä rukouksen aitoutta. Hänen mielestään erityisesti rukouksen puhetapa ja kieli ei ollut Kalliolle ominainen.

Pasanen kertoi alun perin itsekin uskoneensa rukouksen olevan Kallion ajatuksia ja puolustaneensa sen aitoutta, kunnes historioitsija ystävänsä Kalle Joupin kanssa ryhtyi kunnolla selvittämään rukouksen väitettyä yhteyttä Kyösti Kallioon.

Todistusaineisto kallistui vahvasti siihen suuntaan, että rukous ei ollut Kyösti Kalliolta. Kohu oli valmis.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että …

Pasasen ja Joupin selvityksessä ilmeni seikkoja, jotka asettivat rukouksen liittämisen Kyösti Kallioon kysymysmerkin alle:

Ei ole löytynyt ainuttakaan historiallista dokumenttia, jossa kyseinen rukous, tai vastaava, olisi esillä Kallion kirjoittamana tai puhumana.

Kallion nimiin laitettu rukous on eräiden sometietojen mukaan lausuttu itsenäisyyspäivän puheessa 6.12.1939 Nivalan kirkossa. Kallion vuonna 1939 pitämä, noin 6 minuutin itsenäisyyspäivän puhe löytyy YLE Areenan arkistosta. Sitä ei ole pidetty Nivalassa, eikä siinä ole kyseistä rukousta. Lopussa on vain viittaus Lutherin Jumala ompi linnamme virteen.

Pasanen ja Jouppi tarkistivat digitaalisesta sanomalehtiarkistosta, löytyisikö rukous lehdistä tuolta ajalta joulukuulta 1939. Ei löytynyt. Voisi olettaa, että tasavallan presidentin talvisodan vakavina alkuviikkoina itsenäisyyspäivänä pitämä rukous olisi noteerattu lehdissä, mikäli hän sellaisen olisi lausunut. Presidentin puheet ja kirjoitukset julkaistiin tuona aikana lehdissä tunnollisesti.

Kyösti Kalliosta kaksiosaisen elämäkerran kirjoittanut professori Kari Hokkanen ei Kalliota koskevasta laajasta lähdeaineistostaan ole voinut vahvistaa rukouksen aitoperäisyyttä.

Epäilyksiä herätti sekin, että rukouksen ajankohdasta ja pitopaikasta on liikkeellä keskenään ristiriitaista tietoa: Onko se itsenäisyyspäivänä 1939 radiossa vai Nivalan kirkossa pidetty puhe? Vai kenties, toisten tietojen mukaan, itsenäisyyspäivän ja joulun välissä pidetty puhe?

Kallion tiedetään senaattorina puhuneen Nivalan kirkossa 5.5.1918 kuuluisan ns. sovintopuheensa viimeisten punakaartilaisten antautumisen jälkeen. Tämä tunnettu puhe on saattanut virheellisesti tulla liitetyksi ”presidentin rukouksen” pitopaikaksi. Mutta Kallio ei tuolloin ollut presidentti eikä sovintopuheessa ole rukousta, joten ei se sieltäkään voi olla peräisin.

Viitisen vuotta sitten Suomen sotien historiaan perehtynyt Olli Seppänen Kansan raamattuseurasta pyrki selvittämään rukouksen alkuperää. Hän otti muun muassa yhteyttä Kyösti Kallion sukuseuraan. Mutta ei edes Kallion jälkeläisiltä ole löytynyt presidentti Kallion elinajalta peräisin olevaa alkuperäislähdettä tälle rukoukselle.

Lisäksi rukouksen kielellinen tyyli ja puhuntatapa eivät ole Kalliolle ominaisia. Kallion aikakauden kieltä historioitsijana tunteva Pasanen totesi yksiselitteisesti, että rukous ei ylipäätään ole Kyösti Kallion aikakauden kieltä eikä tyyliä. Samaa mieltä oli ollut jo aiemmin tutkija Teemu Kakkuri.

Muistan itsekin hiukan pohtineeni rukouksessa esiintyviä viittauksia ”pahuuden henkivaltoihin” ja ”saatanalliseen eksytykseen”, jotka eivät kuulostaneet kovin 30-lukulaisen valtiomiesmäisiltä. Ne pikemminkin sopivat paremmin nykyaikaiseen vapaakristilliseen hengellisyyteen. Ainakin minun mielestäni.

Kirjalliset aikalaislähteet Kallion omalta elinajalta, jotka liittäisivät rukouksen Kyösti Kallioon, puuttuvat siis täysin. Kuten Pasanen totesi: ”Erikoista on, jos sellaista ei löydy noin väkevän rukouksen kohdalla.” Voisi olettaa, että sellaista olisi aiemminkin levitetty laajalti.

Lopullista varmistusta sille mistä rukous on peräisin ei kuitenkaan saataisi historian tutkimuksen keinoin, Pasanen totesi. Rukouksen ”todelliset juuret peittyvät hämärään, jonne perinteinen historiantutkimus ei yllä … Muuten tuloksiin päästään vain tekstianalyysin tai rukouksessa esiintyvän teologian analyysilla”.

Näillä tiedoilla olin kuitenkin itse vakuuttunut siitä, että joukko historian tutkijoita oli onnistunut herättämään perustellun epäilyn rukouksen aitoudesta. Todistamisen taakka olisi nyt niillä, jotka vielä pitäisivät kiinni sen liittämisestä Kyösti Kallioon.

Koska olin itsekin rukousta julkisesti pitänyt esillä ”Presidentin rukouksena” ajattelin, että teen voitavani asian korjaamiseksi. Kiitin tiedoista ja totesin Facebook -ryhmässä: ”Huolehdin osaltani, että oikea tieto tästä pseudepigrafisesta rukouksesta leviää. Kiitos infosta.”

Minua odotti todellinen yllätys.

Rukouksen alkuperä selviää yllättäen

Vuoden vaihduttua uuteen, tarkemmin, loppiaisviikolla 2023, Radio Patmoksen aamupäivälähetyksen toimittajat Toni Randén ja Piritta Poutala keskustelivat ”Presidentin rukouksen” ympärillä pyörineestä somekohusta. He pyysivät ottamaan yhteyttä, jos joku kuulijoista tietäisi asiasta jotain.

Tammikuun 7. päivänä lauantaina avasin sähköpostini, jossa minua odotti yllätys:

”Hyvä Pasi Turunen,

Eräs ystävämme soitti ja kertoi Patmos-radion lähetyksestä (Toni Randen, Piritta Poutala), jossa pohdittiin Rukousta kansamme puolesta eli ns. Kyösti Kallion rukousta ja sen alkuperää.

Rukouksen kirjoitti Evankeliset Mariasisaret -järjestön (Darmstadt, Saksa) perustaja M. Basilea Schlink 60-luvun lopulla saksaksi. 1968 siitä otettiin 500 000 saksankielinen painos. Rukousta on käännetty useille kielille. Suomenkielisenä rukousta on painettu retriiteille henkilökohtaista käyttöä varten marraskuussa 1968 500 kpl, ja seuraavat 100 kpl helmikuussa 1969 – ilman Copyrightia, vain merkinnällä ”fi”, jotta sisaremme saattoivat erottaa kielet toisistaan. Liitämme tähän skannatun kuvan ensimmäisestä suomenkielisestä lehtisestä. Saksankielisenä rukous on löydettävissä pienin muutoksin äiti Basilean rukousaiheisissa kirjoissa Gebetsleben ja Hoffnung in einer Hoffnungslosen Welt – ein Handbuch für Beter.

Vuonna 2012 yllätyimme nähtyämme joissakin lehdissä samaisen rukouksen Kyösti Kallion rukouksena. Olimme muuttaneet Suomeen keväällä 2012 ja kerroimme silloin rukouksen alkuperästä tilaisuuksissamme. Siinä vaiheessa rukous levisi jo nopeasti. ”Presidentinrukous” oli luettavissa lehdissä, sitä kuuli kristillisissä lähetyksissä ja tilaisuuksissa. Juha Sipilä rukoili sen Kristus-päivässä Turussa, Timo Soini Jeesus-marssilla Helsingissä. Myöhemmin rukoukseen oli liitetty päivämäärä 6.12. 1939. Sitä jaettiin kortteina, joissa oli kopioituna Kyösti Kallion allekirjoitus. Erityinen Pyhän Hengen voitelu on Christopher Strengin musiikkivideossa tästä rukouksesta.

Emme tiedä, milloin Rukous kansamme puolesta on muuttunut Presidentin rukoukseksi. Selityksemme rukouksen alkuperästä ei aina löytänyt vastakaikua, ja lopulta luovuimme selittämästä, olivathan tilanteet, joissa rukous oli esillä usein koskettavia hetkiä Herran edessä. Rukous on ollut siunaus. Ajattelemme, että Jumala katsoo jokaisen sydämeen, ei siihen, kuka rukouksen kirjoitti. Mielellämme annamme tämän tiedon eteenpäin, koska ohjelmassa pyydettiin ilmoittamaan, jos joku tietää jotain.

Ystävällisin terveisin ja siunauksen toivotuksin

sisar Pnina ja sisar Eugenia”

Viestin saatuani otin yhteyttä sen lähettäjiin. Sisar Pnina totesi jutellessame, että rukouksessa näkyy piirteitä 60-luvun kirjoitusajankohdan levottomasta aikakaudesta, jolloin väkivaltaisuudet, huumeet ja opiskelijamellakat olivat levinneet (”synnin ja laittomuuden tieltä”, ”hävittäviä voimia vastaan”). Näistä kaikista puhuttiin televisiossa (”ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä.”). Samoihin aikoihin niin Saksassa kuin Suomessakin koettiin herätystä.

Ystävällisesti sisar Pnina myös luki lähettämänsä viestin Toiminnanjohtajan vartti -ohjelmaani Kyösti Kallion rukousta käsittelevään jaksoon omalla äänellään.

Yksi pala rukousta koskevassa mysteerissä oli viimein selvinnyt.

Pasanen totesi sisar Pninan viestin ensimmäisen kerran kuultuaan, ettei osannut lainkaan aavistaa, että rukous olikin peräisin Suomen rajojen ulkopuolelta saksalaisesta luterilaisperäisestä liikkeestä 60-luvulta. Hän oli ystävänsä Kalle Joupin kanssa arvellut sen olevan nykyaikaisempi nettiajan tuote, kenties suomalaisista karismaattisista piireistä lähtöisin.

Itse tulin uskoon marraskuussa 1981 ja tuolloin vielä elossa olleen äiti Basilea Schlinkin vaikutus tuntui Suomessa ja hänen nimensä tunnettiin ja joku kirjakin oli suomeksi käännetty. Hänen hengellisiä aforismejaan levitettiin suosittuina paperisina kirjanmerkkeinä kristillisissä kirjakaupoissa. Itsellänikin niitä oli Raamattuni välissä. Rukous kansakunnan puolesta tosin ei vielä 80-luvulla tullut missään muodossa vastaan.

Kakkuri, Seppänen, Pasanen ja Jouppi olivat historian tutkijoina olleet kiistatta aivan oikeilla jäljillä esittäessään aikalaislähteiden puutteesta, kielellisistä seikoista sekä ristiriitaisista alkuperätiedoista kumpuavia historiallisia epäilyjä rukouksen liittämisestä presidentti Kyösti Kallioon. Näin hyvä historian tutkimus onnistuu herättämään hyviä kysymyksiä.

Kallion vetoomus lukea Raamattua on aito

Pasanen muistutti jutellessamme siitä, että liikkeellä on myös historiallisesti aito Kyösti Kallion Suomen armeijan sotilaille talvisodan päivinä kirjoittama vetoomus lukea Raamattua.

Sitä levitettiin jo tuolloin Kyösti Kallion allekirjoituksella varustettuna postikorttina, jossa oli Suomen lippu ja risti tunnuksena. Tämä postikortti on esillä myös Kallion elämäkerrassa.

Tämä aito raamatunlukuvetoomus on joskus sotkettu epäaidon rukouksen kanssa. Siinä määrin, että sittemmin myös rukouksesta on tehty postikortti, johon on liitetty aidosta raamatunlukuvetoomuksesta kuvakaapattu Kyösti Kallion allekirjoitus sekä Suomen lippu ja risti tunnus.

Pitäisikö nyt olla pettynyt?

Joillekin kristityille totuus rukouksen alkuperästä voi tuottaa pettymyksen. Olisihan se hienoa, jos edesmennyt presidenttimme olisi julkisesti rukoillut noin.

Joskus totuus voi harmittaa, mutta aina se vapauttaa. Eikä kristillisiin hyveisiin milloinkaan ole kuulunut ripustautuminen vääriin tietoihin mielipahan välttämiseksi.

Arvoitukseksi jää milloin, kenen toimesta ja miksi rukous on alun perin tullut liitetyksi presidentti Kyösti Kallioon. Ei silti ole enää epäilystäkään siitä, että se ei ole Kyösti Kallion rukous, eikä sitä tule sellaisena esittää tai levittää postikortteina tai muuten. Rukouksen alkuperän osalta tapaus on loppuun käsitelty.

Rukous itsessään on kaunis ja vaikuttava, eikä sen sisältö heikkene tai menetä ajankohtaisuuttaan siksi, että se ei ole presidentin rukous. Annetaan kunnia, kenelle kunnia sen alkuperästä kuuluu: Mariasisaret järjestön perustaja M. Basilea Schlinkille.

Sitä rukousta kannattaa rukoilla jatkossakin hyvillä mielin. Jeesuksen nimessä.