Molemmissa elokuvissa ”Prinsessa” ja ”Miesten vuoro” oli myös henkilökohtainen puoli. Prinsessa elokuva on saavuttanut valtavan suosion.Anna Lappalainen (1896-1988) oli Kellokoskella mielisairaalassa lähes koko ikänsä. Hän sairasti skitsofreniaa ja kuvitteli olevansa Buckinghamin
palatsissa syntynyt Prinsessa. Elokuva kertoo valoisan ja huumorin sävyttämän tarinan yhteiskunnan sairaaksi leimaamasta yksilöstä. Prinsessa valloittavalla olemuksellaan ilostutti ympäristöä ja paransi elinympäristöä. Ja tämä ei ollut vain elokuvan tulkinta, sillä kävin samalla kylällä Kellokoskella yläastetta ja peruskoulua ja minulla oli mahdollisuus tavata tuo Prinsessa, jonka olemuksesta muistan sekä varauksellinen katseen että arvokkaan olemuksen. Prinsessan tulikin olla arvokas. Hän opetti, että jokainen voi olla toiselle lähimmäinen.
Miesten vuoro on taas dokumentti elokuva suomalaisesta miehestä. Pelkistetysti tehty elokuva kertoo miehistä puhumassa omista asioista saunassa. Se ei myöskään jätä kylmäksi. Elokuvan toinen tekijöistä Joonas Berghäll sai idean elokuvaan ollessaan masentunut. Hän tajusi, että sauna olisi paikka, jossa suomalainen mies voi avautua ja kertoa tunnoistaan. Yksi elokuvan näyttelijöistä oli suomalainen sotilas, jonka kanssa palvelin puoli vuotta Afganistanissa. Elokuvassa hän kertoo edeltäjästäni, joka auttoi häntä äidin kuoleman jälkeen. Molemmissa elokuvissa on jotakin sellaista, minkä seurauksena suomalainen elokuva on menestynyt hyvin. Niissä on samaa kuin mm. Härön ja Pölösen elokuvissa. Niissä on tarina. Se on se jokin, joka nappaa meidät kiinni.
Prinsessa elokuva puhuu mielen järkkymisestä. Miesten vuoro miesten jaksamisesta ja elämässä selviämisestä. Jälkimmäisen aiheen valinta ei ole naisilta pois. Nyt oli valittu miesten näkökulma.
Molemmissa elokuvissa on vahva sanoma. Prinsessa elokuva puhuu, siitä minkä Mielenterveyden keskusliitto on ottanut esille koulukampanjassa, jossa
koululaisille kerrotaan mielenterveysongelmista ja vähennetään niihin liittyviä ennakkoluuloja. Sen keskeisiä viestejä on erilaisuuden hyväksyminen, yhteisöllisyyden vaaliminen ja ihmisarvon kunnioittaminen. Miesten vuoron sanoma on siinä, että kansalaisyhteiskunnassa tavallisen ihmisen kuunteleminen ja tuki voi olla se ratkaiseva asia, että ihminen jaksaa kriisiensä ja vaikeuksiensa yli. Jokainen voi olla toiselle kuuntelija, lähimmäinen ja auttaja.
Suomalaisessa yhteiskunnassa kovat arvot ovat todellisuutta. Asioita katsotaan vain taloudellisesti ja markkinatalouden ehdoilla. Jokainen ihminen on kuitenkin arvokas sellaisenaan. Mielenterveyden järkkymisen takana voi olla mitä tahansa syitä. Vaikka lääketiede voi auttaa inhimillisesti paljon, emme koskaan voi täysin ymmärtää toisen ihmisen elämän haurautta ja haavoittuvuutta. Silloinkin kun ihminen on heikoimmillaan, hän on arvokas ihminen. Yhteiskunta on tasan yhtä vahva kuin se heikoin lenkki. Ja se heikoin lenkki voikin olla yhteisössä, se joka parantaa muita ihmisiä ja ympäristöä. Molempien elokuvien sanoma on universaali. Ei ihme, että Prinsessa on saavuttanut jo valtavan suosion ja miesten vuoro on Suomen Oscar-ehdokas.
Jokainen meistä on Prinsessa tai Prinssi. Jokainen meistä on kuulemisen arvoinen. Nyt on sinun vuoro.