Professori Antti Laaton LAKI

Jos haluat saada yksien kansien välissä luotettavan tietopaketin ja kompaktin kommentaarin Mooseksen kirjoista, niin Antti Laaton Laki on juuri sinua varten. Teos on toki painava ja iso, mutta sen sisälle on ladattu erittäin paljon arvokasta ja helppolukuista asiaa. Itse huomaan selailevani tätä teosta jatkuvasti, kun valmistelen jotain opetusta. Mielestäni Laato on erityisen hyvin onnistunut selventämään sitä Lähi-idän taustamaailmaa, johon nämä Mooseksen kirjat kertomuksineen kuuluvat. Kirjan alussa on 100 sivun mittainen yleisjohdanto, jossa tuodaan esiin kaikki merkittävät Raamatun ulkopuoliset Lähi-idän tekstit, jotka liittyvät Mooseksen kirjoihin.

Babylonian uskonnollisella kulttuurilla on ollut suuri merkitys koko Lähi-idässä. Tästä todistaa myös luvusta 1. Moos. 11 löytyvä kertomus Baabelin tornista. Luomiskertomusta on mielenkiintoista verrata Babylonian luomismyyttiin, Enuma Elishiin. Laato vertaa Raamatun kertomusta Nooasta ja tulvasta Assyrian Gilgamesh-eepokseen. Siellä kerrotaan, että ”suuret jumalat päättivät lähettää Tulvan”. Nämä jumalat antoivat sitten eräälle Utnapishtim-nimiselle miehelle käskyn: ”rakenna laiva, hylkää omaisuus, henkesi säästä… pelastaudu! Vie kaikkien elävien siemen laivaan. Sinun tulee rakentaa lavea laiva.” Laato luettelee yhteensä 17 yhtäläisyyttä, jotka löydämme Gilgamesh-eepoksen vedenpaisumuskertomuksen ja Raamatun tulvakertomuksen välillä. Laato kirjoittaa, että kertomus vedenpaisumuksesta on tunnettu kaikkialla maailmassa, varsinkin muinaisessa Lähi-idässä.

Moderni lukija saattaa ihmetellä, kuinka on mahdollista, että ennen vedenpaisumusta ihmisten kerrotaan eläneen yliluonnollisen pitkään: Aadam 930 v, Mahalalel 830 v, Jered 962 v jne. Laato opastaa, että nämä alkukertomusten ihmisten iät kannattaa suhteuttaa muihin Lähi-idän teksteihin, joissa puhutaan maailman alkuajoista ennen sitä suurta vedenpaisumusta. Sumerialaisessa ”Kuningaslistassa” on mainittu kahdeksan kuninkaan nimet ennen tulvaa. Näiden myyttisten kuninkaiden elinajat vaihtelevat 18 600–43 200 vuosien välillä! Nykyään usein pohditaan, kuinka Raamatun alkukertomukset – mm. luominen, lankeemus ja tulva – sopivat moderniin tieteelliseen maailmankuvaan. Oma näkemykseni on, että ne eivät sovi siihen, koska moderni tieteellinen maailmankuva on kehitelty vasta 1800-luvulla. Nämä Raamatun alkukertomukset heijastelevat oman aikakautensa Lähi-idän maailmankuvaa – ja usein myös haastavat sitä erilaisella näkemyksellä. Tämä tekee Raamatun alkukertomuksista uskottavia.

Raamatun alkukertomukset heijastelevat siis ikivanhoja Lähi-idän myyttejä. Mutta kuten Laato korostaa, Raamatussa nämä ikivanhat uskomukset nähdään eri tavalla. Toisin kuin itämaisissa myyteissä, Raamatun luomiskertomuksessa aurinko, kuu ja tähdet eivät edusta jumaluuksia. Ne ovat vain osa luomakuntaa, maallisia. Syntiinlankeemuskertomus saa Laaton mukaan uskottavuutta, kun katsomme ihmiskunnan väkivaltaista historiaa.

Muinaisissa pakanallisissa myyteissä ei ollut sijaa yhdelle ja ainoalle, todelliselle Jumalalle, vaan uskottiin, että jumalat ovat tästä maailmasta. Raamatun alkukertomukset, 1. Moos. 1–11 opettavat, että Jumala on luoja, ja että hän ratkaisee ihmisten syntiongelman. Laato kirjoittaa, että ”Raamatun ensimmäiset luvut tarjoavat myös nykyaikana hyvän vastapainon tieteellisen filosofian synnyttämille erilaisille maailmankatsomuksille, joissa Jumalalla ei ole tilaa.” Raamatun alkukertomusten mielekkyydestä on puhunut myös psykologian professori Jordan Peterson, joka pitää kuuluisia Youtube-luentojaan 1. Mooseksen kirjan kertomuksista: luomisesta, Kainista ja Aabelista, vedenpaisumuksesta, Baabelin tornista… Petersonin perusväite on, että nämä Raamatun kertomukset sisältävät psykologisia arkkikertomuksia, jotka ovat ihmisille totta.

Itseäni kiinnostaa paljon Egyptin ja Kaanaan maan historia patriarkkojen ja Mooseksen ajoilta (1900–1200 eKr.). Tämä ajanjakso on kirjassa käsitelty hyvin selkeällä tavalla. Laato ottaa esiin tärkeät egyptiläiset lähteet ja pohtii niiden suhdetta Raamatun kerrontaan: Ben Hassanin hautamaalaukset, Egyptin kiroustekstit, Amarna-kirjeet… Raamatunopettajille, historian harrastajille ja Egyptin ja Israelin matkaajille näissä selonteoissa on varmasti paljon hyvin mielenkiintoista asiaa.

 

Paratiisin jumalanpalvelus

Mooseksen kirjat sisältävät paljon sisäisiä ristiviittauksia. Laato nostaa esiin, että luomiskertomuksen (1. Moos. 1:1–2:3) ja pyhäkkötelttaa koskevien säädösten (2. Moos. 25–31 sekä 35–40) välillä on monia kielellisiä yhteyksiä. Ohjeet pyhäkköteltan rakentamisesta koostuvat Jumalan kuudesta puheesta (2. Moos. 25–31:11). ”Herra sanoi Moosekselle” – ”Herra puhui Moosekselle sanoen.” Nämä Jumalan puheet vastaavat kuutta päivää maailman luomisessa. Jumalan seitsemäs puhe käsittelee sapattia (2. Moos. 31:12–18), kun taas luomiskertomuksen seitsemäs päivä on pyhitetty sapatti, jolloin Jumala lepäsi. Näin ollen pyhäkköteltan rakentaminen kuvastaa paratiisin järjestyksen pystyttämistä maailman kaaoksen keskelle. Niin kuin luomisen paratiisi ja rauha rikkoutui ihmisen syntiinlankeemukseen, niin myös pyhäkköteltan rakentamista seuraa liturginen lankeemus – israelilaiset rakensivat itselleen kultaisen vasikan. (2. Moos. 32–34.)

Laato huomauttaa, että Aadamin tehtävänä paratiisissa oli ”viljellä ja työstää” ja huolehtia puutarhasta (1. Moos. 2:15). Tässä käytetään samoja heprealaisia verbejä (abad / samar), joilla kuvataan pappien tehtäviä telttamajassa (4. Moos. 3:7–8). Juutalaisuudessa syntyi ajatus, että Aadam toimitti papillisia palvelutehtäviä paratiisissa. Laato kirjoittaa, että ”paratiisi oli itse asiassa Jumalan pyhäkkö ja temppeli.”

Jumalan palvelus on Mooseksen kirjoissa varsin keskeisellä sijalla – ihan paratiisista alkaen. 2. ja 3. Mooseksen kirja, tarkkoine jumalanpalvelusmääräyksineen, osoittaa, että Jumalaa ei saa palvoa, miten itseä huvittaa. Tarkat ohjeet annettiin taivaasta, ja maan päälle rakennettava telttamaja, pyhäkkö, tuli rakentaa taivaallisen esikuvan mukaisesti. Tämä lienee hyvä muistaa, kun nykyään jumalanpalveluksia kehitellään niin ihmislähtöisesti.

Laaton kirjassa paneudutaan kirjoitusten tulkintahistoriaan. Esimerkiksi käsitellessään Aadamin ja Eevan lankeemusta, Laato syventyy vertailemaan toisiinsa Eevaa ja neitsyt Mariaa. Laato esittelee mielenkiintoisesti kirkkoisien tulkintoja. Käsitellessään Jumalan käskyä uhrata Iisak Moorian vuorella (1. Moos. 22), Laato vertaa Iisakkia Jeesukseen, Jumalan karitsaan, joka uhrattiin Moorian vuorella eli Jerusalemissa. Tällainen typologinen näkökulma tekee Laaton teoksesta hyvin käyttökelpoisen esimerkiksi raamatunopettajille ja -ryhmille. Sekä juutalainen että kristillinen tulkintaperinne otetaan esille.

Eksoduskertomuksen yhteydessä Laato käsittelee Egyptin historiaa ja pohtii, ovatko egyptiläisissä lähteissä mainitut hyksot ja hapirut heprealaisia, joista Mooseksen kirjat puhuvat. Egyptin vitsausten kohdalla Laato kirjoittaa, että nuo kymmenen vitsausta voidaan selittää luonnonilmiöillä. Seitsemän ensimmäistä vitsausta voidaan ymmärtää Niilin ekosysteemin järkkymisenä: Suuret sateet voivat johtaa tulviin, joen värjääntymiseen verenpunaiseksi, joen happitasapainon järkkymiseen, kalakuolemiin, sammakkoinvaasioon…

Laki on loistava kirja. Yksien kansien väliin on ladattu teologiaa, Lähi-idän historiaa ja Raamatun opetusta, todella paljon. Itse pidin niin historiallisista selvityksistä, kuin myös kirjoitusten hengellisen tulkintahistorian avaamisesta. Jumalan sanaa ei voi selittää tyhjäksi. Paljon jäi vielä sanomatta. Arvostan paljon lukijaystävällisyyttä, samoin kuin sitä, että Raamatun rikasta ja monimutkaista todellisuutta ei turhenneta latteuksilla. Mielestäni Laki käsittelee suuria raamatullisia ja historiallisia hienouksia helppolukuisesti.

Kirja löytyy, kun painat tästä. Se on halpa kun mikä, kun katsomme sen sisältöä.